Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ….
Alku vuosi mennyt tosi haipakkaa ja näyttää samainen meno jatkuvan.
Elämä hymyilee vaikka vastoinkäymisiä ja väärinymmärryksiä on ollut, mutta niisät on selvitty puhumalla, onneksi.
Ehkä joku muu osaa sanoa paremmin tämän….
… ” Oletko sä kuullut sen kuinka hiljainen
On ääni suurten haaveiden
Mutta miten nopeaa
Se kasvaakaan
Nuo haaveet muuttaa maailman
Nyt, kun uudelleen näen harjanteen; mä meen
Oven aukaisen ja astun eteiseen
Epäilin ja pelkäsin
Melkein toivon heitin
Mutta jaksoin uskoo ihmeisiin
Hullu sydän odottaa
Ja toivoo vaan
Että kaikki muuttuu huomenna
Jos ei virheistä voi oppia mitään
Silloin turhaa on kai elää elämää… ”
… ” Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista, kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?
Pieni ja hento ote – siinä kaikki…”
Mukavaa maanantaita!
-S-