Kevään vaativimmat koulutyöt on ohi, sain juuri valmiiksi esseen nollapersoonasta. Nollapersoona on tästä etiäpäin mun lempipersoonani. Enää muutama pahamaineinen kirjatentti ja yksi vaivainen opponointi, niin sitten onkin jo kesä.
Lähden tänään kotio eli viikonloppu viettyy veljien kanssa. Huomenna neiteilemään meikkikutsuille, joissa, kuten tavallisestikin, meikit ovat ihan marginaaliosassa. Pääosassa nähdään valtava boolikulho ja juustokakkuja.
Mulla on koko päivän ollut sellainen outo tunne, että pitäisi näyttää hampaita. Ei niinkään ilkeä irvistys, vaan sellainen iloisenlainen. Kuten the Cheshire catilla Ihmemaassa. Grin.
Saas nähdä palaanko Turkuun kaljuna. Tai siilillä. Tai muuten kaljuna, mut etutukka ja pulisongit tallella. Ei voi vielä tietää.