Nyt riitti. Mä en jaksa olla saamaton. Vaikka tosin oon, kun en saa mitään aikaseks ennen deadlineja. Eikä mua huvita lukea vaikka tiiän et pitäis.
Mä en jaksa huolestua. Ehkä vähän pitäis, kaikki ei oo menny ihan putkeen viime aikoina, mut nyt en jaksa.
Mä en jaksa olla suutuksissa. Muutama pikku konflikti koettu, pari aivotonta saa mun adrenaliinini nousemaan, mut mä en jaksa välittää.
Nyt mä syön minttu-Dominoita ja juon kahvia ja hymyilen. Kaikki on hyvin vaikkei ookaan.
Mitä elämästä muka tulee, jos jatkuvasti vaan stressaa, suuttuilee, kiukustuu, on huolissaan, ahdistuu ja painaa tukka putkella viittäsataa paikasta toiseen, päivästä toiseen? Ei sellanen oo elämää.
Just nyt mun elämääni ei mahdu mikään muu kuin nää minttu-Dominot, joita mä en oo syöny ikuisuuksiin ja jotka on niiin hyviä, ja sitten toi kahvi, joka ei oo liian laihaa, niinku yleensä, eikä ees liian vahvaa, vaan täydellistä.