Liian tiuhaan, mies sytyttää savukkeen karistaen tuhkaa näppäimistölle, puhaltaen sen sitten pois. Kello on jo paljon ja miehen ajatukset vellovat laidasta laitaan. väsymys tuo muassaan alakulon, ympäröivät äänet, muuttuvat puuroksi hänen korvissaan, eikä hän pysty enää yhdistämään ääniä ja alkuperiä. Mutta tiedä onko tarviskaan. Kun ei oikein pysty sisäistämään itseäänkään, kysyy itseltään ,kuka minä olen, mikä minä olen harkitsee uuden savukkeen sytyttämistä. Ja tekee sen. Onhan sitä toisinaan tullut itseään pahemminkin myrkytettyä, tieten tahtoen. Kerran tuo kaheli makasi junaraiteilla, nautittuaan ensin kaiken saatavissa olevan alkoholin ja talosta löytyneet psyykelääkkeet. Tietysti joku hyväntahtoinen tuttava, keskeytti miehen pohdiskelun elämän tarkoituksesta ja onnistui jollain konstilla siirtämään miehen sänkyyn raiteiden sijaan. Muutaman päivän nukuttuaan mies palasi raiteiden luo ja kirosi sieltä kadonnutta polkupyöräänsä. ”olisihan tuo nyt pitänyt tajuta lukkoon laittaa”. Harmistuneena pyörästä ja edelleen hieman pökkyräisenä mies kävelee kotiinsa. Onneksi illalla sattuu olemaan pienimuotoiset kaupunkifestarit. Mies suuntaa siis sinne , katsomaan paikallisten ”kulttibändien” spektaakkelimaisia esityksiä. Samalla selvittääkseen päätään muutamalla oluella mietiskellen samalla elämän tarkoitusta. Molemmat jäävät hieman hämärän peittoon. Mitäpä siitä ajattelee mies lopulta evätpähän olleet ainakaan tylsiä päiviä.
-VoodooChile-