Tuuleen lentävät lehdet. Lukemattomat ja luettavat. Puut paljastavat alastomat vartalonsa. Naapurin lehdenjakajapoika kiroilee. rappukäytävän edessä hajonneita pinojaan, ja katoaa mutisten aamun varjoihin. Seuraan vierestä, kylmänä, en voi auttaa vahinko on jo tapahtunut. osa puista verhoutuu tahtomattaan uuteen lehteen, märkään paikalliseen ilmaisjakeluun. Olen kuulevinani niiden huutavan apua. Ne kaipaavat omia lehtiään, eivät ilmaisjakeluja. Yksi huutavan vaahteran lehti paiskautuu vasten kasvojani ta tarttuen poskeeni, epäoikeudenmukaista, mietin. Vaahtera joutuu turvautumaan halpaan painotuotteeseen, ja minä saan puhaltaa jotain tuuleen toivoen sen kantavan sen kauas, kauas, jotta sinä voisit ottaa sen talteen. Mielessäni kuvittelen, kuinka katsot sitä hetken. Ihailet sen kauniita värejä, keltaista ja punaista sekaisin oikeassa suhteessa.
Tunnet häivähdyksen partaveteni tuoksusta juuri ennen kuin suljet sen lempikirjasi kansien väliin.