Helvetti eipä ole tänään paljon yliääniliikennettä pääkopassa. Aika kuluu sormet hapuilevat näppäimistöllä etsien sanottavaa. Pääkokka vastaa ei tänään, silti sormet jatkavat hapuilevaa liikehdintäänsä. Mikä mahtaa olla elämän tarkoitus. Se taitaa kyllä olla niitä kysymyksiä jotka jäävät vailla vastausta, eihä sitä tiedä, ehkä sillä on sellainen. Päivät seuraavat toisiaan, kuin loputtoman junan vaunut, työnnän pääni ikkunasta ja yritän nähdä veturin. Ovatkohan nuo pilvet horisontissa savua sen piipusta. Sitäkään en tiedä ja tunnen itseni taas tyhmäksi. Kohta saunaan, muutama olut siinä sivussa varmaan tekisi hyvää, lamaannuttaisi tyhjää kysyvät aivot hetkeksi. Mitä on hyvä elämä ja kuinka ihmisen tulisi elää, taas kysymyksiä vailla vastausta. Voisimpa tehdä kuten Mika Waltari aikoinaan mennä nuoruuteni kaupunkiin ja suudella kaunista näyttelijätärtä tai sotkea hullunkaalia viinani sekaan ja yrittää tavoittaa kaislaneitoja ja raapia samalla polveni verille, ennen kuin keskustelisin mokkini yläkerrassa egyptiläisteni kanssa. Sillä niin on ollut ja niin on oleva.
