Huudan ja raivoan
Itken ja luhistun
Mökötän ja möksötän
Nauran ja tikahdun
Juttelen ja höpötän
Seinälle
Parhaalle
Ainoalle
Kuuntelijalleni
Mutta eräänä päivänä
Seinä puhui minulle!
Jos sillä olisi kasvot
Sillä olisi ollut tuima ilme
Jos sillä olisi otsa
Se olisi rypistänyt sitä
Jos sillä olisi suu
Se olisi huutanut!
Nyt se puhui minulle
Ajatuksissani
Kuin seinä ihmiselle
[i]”Seinilläkin on korvat
Mikä saa, teidät ihmiset,
Kuvittelemaan toisin?
Kuuntele tarkkaan,
Ihmislapsi,
Sillä harvoin puhuu seinä
Kenellekään
Joten
Luuletteko, te ihmiset,
Että me haluamme kuulla?
Surunne ja ilonne
Tuskanne ja riemunne
Pelkonne ja rohkeutenne
Emme!
Ymmärsitkö varmasti,
Ihmislapsi?
EMME HALUA KUULLA!
Menkää ulos meidän sisältämme
Ulos maailmaan
Auringonpaisteeseen ja vesisateeseen
Siellä on teidän ihmisten paikka
Yhdessä toisten ihmisten kanssa
Toiset ihmiset kuuntelevat
Ilonne, surunne, riemunne, kauhunne
Kaiken
Oikeaa kuuntelijaa ei ehkä ole
Helppoa löytää
Mutta jokainen, Ihmislapsi, voi aloittaa
Kuuntelemalla
Mene siis,
Ihmislapsi,
Äläkä tule puhumaan minulle
Etsi sielunkumppanisi,
Ne kaikki vaikka, jos tarvis
Ja puhu heille
Ja kuuntele heitä
Me seinät
Vain pidämme sään ulkona
Ja katon päämme päällä
Lattia allamme tukenamme
Me tiedämme paikkamme”[/i]
…jäin kuuntelemaan
Seinistä kimpoillen kaikuvaa
Joka puolelle levittäytyvää
Korviaraastavaa
Hiljaisuutta
Päätin mennä puhumaan asiasta
Kahvinkeittimelleni