Harventihe mehtää
Metsämies
Harventihe täältä
Harventihe tuolta
Kirvehellä
Sahalla
Vesurilla
Kaatui puita
Kaatui mies
Päänsä löi
Heräsi metsämies
Oli aurinko maillaan
Ja kuun kuumotus
Kadoksissa
Pimeässä heräsi
Yksin heräsi
Metsämies
Oli mehtä kaatanut
Metsämiehen
Vielä eli
Kotia halasi
Vaan ei kävellä
Ei astella
Ei juosta
Voinut metsämies
Ryömi, mateli
Liskon lailla
Kotia halasi
Pimeässä ei tietä nähnyt
Ei tiennyt suuntaa
Ei ollut tähtiä luettavaksi
Puroselle saapui
Oudolle purolle
Kylmää, mustaa vettä
Selvisi yli
Kuitenkin
Pitkän matkan kulki
Eksyksissä vaelsi
Kotia halasi
Metsämies
Taistelu taukosi
Kiveen nojasi
Hetken, pienen hetken
Nukkua, levätä
Vain
Pienen
Hetken
…
Nousi aurinko
Metsämiestä tervehti
Ei vastausta
Ei ääntä
Ei silmien valoa
Harventihe metsä
Mehtämiehen