Valaanpyrstö
Heilahtaa
Valkoinen veneeni
Myös
Hengitän valaan hengitystä
Sen lämpimiä pärskeitä
Vieressäni matruusi
Epävarmana
Peloissaan
Keksi kädessään
Kuin se olisi vaarallinen harppuuna
Hymyilen
Sillä matruusissa näen itseni
Monta kymmentä vuotta sitten
Valas kiertää venettäni
Ei pakene
Ei hyökkää
Nostaa valkean turpansa
Nähdäkseen paremmin
Ilkeä arpi erottuu sen silmänurkassa
Harppuunani muisto
Kopautan puujalkaani
Veneen pohjaan
Valas tunnistaa äänen
Sävähtäen
Mutta
On silti rauhallinen
Kuten minäkin
Tänään olisin saanut tuon valaan
Ja se olisi saanut minut
Olisimme kieppuneet verissäpäin
Yhdessä kylmiin syvyyksiin
Kotiloiden ruuaksi
Pursimies komentaa soutajia
On aika lähteä
Heilautan kättäni
Elämme vielä pitkän elämän
Kaskelotti ja minä