Olipa kerran mies, joka ei nähnyt teoissaan mitään väärää. Hän toimi kerta toisensa jälkeen vastoin kaikkea, mitä muilta ihmisiltä odotti. Perusteita teoilleen – jotka usein olivat paitsi moraalisesti kestämättömiä, myös epäloogisia ja tunteellisuutensa vuoksi ylimitoitettuja – hän sinnikkäästi kaivoi toisten ihmisten käytöksestä.
Kun mies halusi seksiä, sitä hänen piti myös saada. Miehen sukuvietin tyydyttäminen oli luonnollisesti ensimmäisenä, vaimonsa väsymyksen mies kylmästi tukehdutti himonsa edessä.
Mies vihasi vaimoaan. Hän halveksi tuota suoraselkäistä ja haavoittuvuudessaan kivuliaan rehellistä naista, joka paitsi tiesi, mitä etiikka on, myös toimi oikein elämässään. Nainen oli miehen mielestä vastenmielisen herkkä, minkä ansiosta miehen teot peilautuivat tuskallisena itkuna vasten miehen kasvoja. Nainen oli myös iljettävän viisas, sillä hän näki miehen teot niiden täydessä julmuudessa ja itsekkyydessä. Lisäksi vaimoparka oli liian sinut oman menneisyytensä kanssa ja myönsi liian auliisi ja itselleen nauraen omat virheensä, joskus jopa työskenteli muuttaakseen omia vajavaisuuksiaan. Se oli miehen mielestä ylimielistä hurskastelua.
Yhden kerran liian usein töiden kuormittama vaimo kieltäytyi seksistä keskellä yötä, kun mies heräsi ja alkoi kylmiltään kouria nukkuvan naisen jalkoväliä.
Mies jätti nopeasti vaimonsa ja alkoi etsiä uutta. Uuden hän saalistikin nopeasti, koska osasi mielistellä ja esittää normaalia niin pitkään, että uusi nainen oli jo koukussa.
Mies loi uudesta, entistä heikkoluonteisemmasta ja kiltistä vaimostaan sairaan omankuvansa ja muutti tämän tahdottomaksi näyttelyesineeksi.
Mies ja uusi vaimo elivät onnettomina kulisseissa elämänsä loppuun saakka.
—
Tällainen tarina tuli tänään mieleen erään kohtaamani ihmisen innoittamana.
Ihmiset ovat omituisia. Onneksi heitä (meitä) varten on paljon korkeastikoulutettuja psykiatreja 😀
Väsyttää. Tein töitä tänään 8 tuntia lähes tauotta, ajoittain kolmea projektia päällekkäin. Huh. Onneksi huomenna on vähän hidastempoisempi päivä.
.eije