Hirvaskangas oli juuri niin lähellä kuin arvelinkin, mutta muuten mitään tuttu paikassa ei juurikaan ollut. Vanhaa asemarakennusta puretaan selkäni takana ja korvaavaksi tuotteeksi on ilmaantunut valtava ravintola- ja kauppakompleksi, josta varmaan löytyy uimahalli ja kaupungintalokin jostain nurkasta. Onkohan tämän kokoisella paikalla oma postinumerokin?
Jotain tuttu sentään on vielä tallella: nelostien toisella puolella on edelleen Elävät kivet -seurakunta, jolle niin monella exculla on naurettu mukavan nousuhumalan saattelemana. Lisäksi vanha tuttu murheenkryyni, pyörän vasen sivukate, on taas luovuttanut pelin ja jättäytynyt koristamaan tienvartta. Jos korvaavaa osaa ei kävele nauruhalvalla vastaan, saa minun puolestani olla katteetta. Pitää vielä kysellä Turpakukkulalta josko tuo olisi pihaan pudonnut, mutta epäilen vahvasti.
Tästä matka jatkuu Jyväskylään, josta ajattelin yhyttää vanhoja tuttuja ohikulkiessani. Sen jälkeen etsinen leiripaikan, josta jatkan huomenna kohti Helsinkiä.
Nyt syömään.