Miehillä tuntuu olevan säälittävä tarve päästä pätemään ja retostelemaan eron jälkeen, jos ne on ollu jätetty osapuoli. Kavereiden kans usein ollaan mietitty et tajuaako ne kuinka ilmiselvää se niiden todistelu on?? Myötähävettää…
Yks hemmo katsoi asiakseen puoli vuotta dumppauksen jälkeen muistaa mua pitkällä tekstarilla, jossa ekas lausees kysy mitä kuuluu ja sit alkoi ite selittämään miten hienosti sillä menee, on työt mallillaan, harrastukset ja kämppä samaten, uus auto ja mikä hienointa, oli löytänyt unelmiensa naisen 😀
Ei helkkari, me käytiin parilla treffeillä eikä pidetty yhteyttä sen jälkeen, mut näköjään oli jääny kaivelemaan kun sai rukkaset.
Noh, hyvät nauruthan siitä irtos ja laitoin onnitteluviestin takas 🙂
voi pojat…
Yks tyyppi taas kerto myöhemmin et kuinka on päättäny ruveta pelimieheks, naiset kun on petollisia ämmiä eikä niihin kannata luottaa. Jaha.
Kaverin eksä vinkui eka muijaa takaisin, kun ei saanut, alkoi puhelinterrori: ”jätä mut rauhaan lehmä, mä oon löytäny uuden joka on miljoona kertaa sua upeempi”. Öm… kuinka jätetään rauhaan kun yhteydenpito on ollut tasan nolla aikaisemmin. Ehkä poikaparka koki telepaattisia harha-ahdisteluja kaverini taholta 😀
Yks taas jaksaa aina ilmottaa kun on lähdös reissuun, baariin, laivalle jne. missä ikinä nyt ryypätään ja vongataan. Luuleeko se että mä olisin mustasukkanen??
Huoh… Kun mut on jätetty on mieles käyny et tekis mieli näpäyttää, mut ikinä en oo mitään tehny. Koska mä tiedän kuinka läpinäkyvää ja surullisen säälittävää se olis. Siispä, oon pitäny tiedot itsestäni minimissä, jos on kyseisten miesten kans tarvinnu olla tekemisissä.
Ylpeys oli testin mukaan mun pahin synti, mut tässä tapauksessa siunaus, enpähän nolaa itseäni 🙂