Jo on perkele, kun aikuiset ihmiset eivät osaa tehdä (edes työhönsä kuuluvia) päätöksiä, vaan piiloutuvat tekosyiden taakse! Jos kallossa olisi varoventtiili, se huutaisi nyt täysillä liikaa painetta pois. Ei paljoa naurata, itse asiassa täysin päinvastoin.
Nuo eilen toivomani hyvät jutut näyttävät siiis yksi kerrallaan kaatuvan hankalimpien, hitaimpien ja huonoimmin toteuttavien ratkaisujen puolelle. Jos tehtäväksi suunnitellut asiat eivät nyt pysähdy täysin, ne ainakin viivästyvät niin paljon, että tähän saakka tehty työ menee väkisin uusiksi. Vuoden lopussa sitten nämä samat päättämättömät hyväkkäät ihmettelevät, että mihin se meidän kannattavuus viimeisellä kvartaalilla oikein suli, kun syys-lokakuussa näytti vielä niin lupaavalta…
Jurppii, tympii ja ahdistaa. Pakko näemmä taas alkaa kaivelemaan avoimia työpaikkoja.
Huonon mielen kruunaa vielä ulkona sitkeästi jatkuva vesisade. Eilisen kauniista pikkupakkasesta ja hennosta lumipeitteestä ei ole enää jäljellä kuin muutama kämmenen kokoinen jäälaikku.
Toivottavasti illalla on paremmin…