Talvi tekee tuloaan, joo muttei oikein tänne , perhanan vettä vaan saa niskaan. Masentaa kun on niin pimeää, koleaa, sateista…
Taas mennään , mutta ilman mitään niin kovinkaan kummoisia tavoitteita, jotenkin kahlaan, näissä vesilammikoissa, kunhan ees kuivin jaloin, muttei tunnu siltä. Vaikkei puutuiskaan mitään konkreettista, niin jostain aina unelmoi, ja niin kaukaiseltakin se vain vaikuttaa nyt olevan, joten en oikein jaksa uhrata aikaani turhaan. Olkoon, ei unelmien tarvitse aina toteutuakkaan, ompahan edes jotain saavuttamatonta….
