VANHA

…ei jaksa.
Suomen 90 vuotista taivalta tuli käytyä juhlistamassa, niin virallisesti ja reippaasti epävirallisestikin. Ja seuraavana päivänä jatkoksi pikkujoulut suomalaiseen malliin, pienillä unilla ja työpäivä välissä tottakai. Kun kotiutuminen suoritettiin lauantaiaamuna päivänkajon jo pilkistäessä, tiesi jo valmiiksi sen, että lauantai on hukkaan heitetty.

Hauskaa toki oli, mutta se, miten ennen jaksoi vallan mainiosti mennä viipeltää ilman seuraavien päivien kurjuutta, on haavetta vain. Jo pieni ”temmeltäminen” aiheuttaa seuraavaksi päiväksi hyvin saamattoman olon, puhumattakaan parin kolmen päivän reissuelämästä.

Sen verran itsekuria olen pyrkinyt pitämään, että korjaussarjoihin en ole vielä koskenut. Itseaiheutettua.

Onko muka näin vanhemmiten oman elimistön kyky puhdistautua alkoholista rapissut jonnekin? Kuka tietää?

Kai se sitten totta tuo sanontakin on. Vanha ei jaksa…