Pilvilinnan raunioista löydän oman elämäni
helpotusta hae en, pelkkää tyydytystä
huilun kaivan taskusta,
joudun karstat kaapimaan
toivon vapautusta kuin hoidosta aikoinaan
sitten vässy heilahtaa, huulia kohti piippu keinahtaa
sainko armon jumalalta,
en tästä pysty enää ees liikkumaan
psykoosiin mä vajoan, nouse en enää täst,
toivon sulle vapautta jostain paremmasta asiasta