On olemassa päiviä, jolloin vastoinkäymisten armada tunkee läpi suojuskilven tahi muun muurin.
Olisin niin kovin toivonut sen aamun sarastavan jossain kaukana, toisessa hetkessä, ellei toisessa ulottuvuudessa.
Toisinaan Usko/Toivo saattaa siirrellä vuoria.
Toisinaan taasen ei saata.
Tällöin ei kuitenkaan ole syytä vajota alhoon, tahi hätyytellä Raimoa ”vuorensiirtopuuhiin”.
Taidan kuitenkin napata itseäni niskavilloista kiinnes, ja lähteä hölkkäämään.
Taisin kylläkin lukea, kotiin tilaamastani toisesta iltapäivälehdestä, terassikauden päättyvän suunnilleen näihin aikoihin.
Taidankin tilanteen näinollen hiihdellä varuiksi senmoiseen paikkaan.