Minkähän takia tulee aina himo kirjoittaa blogia kun kaikki menee pieleen ? Ei oikeastaan koskaan sen takia, että kertoisi kuinka kaikki menee hyvin ja tapahtui jotain kivaa..
Tää on ollut taas yksi niitä päiviä, kun tuntuu ettei mikään onnistu. Duunissa oli mieletön kiire..ainakin suurimalla osalla..näytti siellä taas jollakin olevan aikaa istua perseellään koko päivä. (Yleensähän se on mun etuoikeuteni..paitti näin tiistaisin kun pitää leikkiä oikeaa hoitsua).
No niin muuten ja just huomasin että unohdin kirjoittaa yhen raportin..josta olin vielä muita tänään muistutellut. Voi vittu !! Pitää varmaan mennä seiskaan että kerkii sen kirjoittaa..
Pikkujuttuja siis pitkin päivää..rikkinäinen pyöränsatula—> perse märkä,
latasin itelleni saldoa puhelimeen—-> menikin pojalle (ja oli muuten sitten viimeset pennoset ku itelleni sain ladattua). Jippii siis..hieman yli 20 euroo rahaa joilla pärjätä yli kaksi viikkoa palkkapäivään. No on sitä ennenkin pärjätty. Onneksi on ruokaa vielä pakastimessa.
Se oikeestaan mikä eniten vituttaa on kun selkää on hienokseltaan särkeny viime viikosta lähtien. Ei meinaan oo oireillu leikkauksen jälkeen ollenkaan. Saa nähdä mitä huominen salille meno sille tekee
Ai niin onhan sitä jotain hyvääkin: mun poika on ny si pullakuski 🙂 Alkuviikon treenaillu (siis kokonaista kaksi päivää) toisen kanssa ja huomenna sitten ekaa kertaa reitti pitäs ajaa yksin. Sen verta monta soittoo on tänään tullu, että taitaa hieman jännittää.
