Eli taasen ihan normaali sunnuntaifiilis. Väsyttää ja yksinäisyys hyökkää päälle. Mikä ihme siinä on, että aina sunnuntaisin se tuntuu pahimmalle ? Tosin en ole ilmeisesti yksin ”ongelman” kanssa, juuri tuossa yhen tutun kanssa puhuttiin asiasta ja se koki myös samoin: sunnuntaiyksinäisyys. Viikonloppu oli toisaalta oikein mukava ja toisaalta hyvin hämmentävä. Taas sain vahvistusta sille, etten taida koskaan oppia ymmärtämään miehiä. Ja huomasin myös itse muuttuneeni, nyt kun olisi mökki jossain korvessa niin lähtisin sinne selvittelemään päätäni. Hyviä ajatuksia on itämässä ja niille pitäisi antaa mahdollisuus kasvaa.
