Niin..siis poika aloittaa huomenna duunin toisella paikkakunnalla. Mikä siis tarkoittaa sitä, ettei täällä enää varsinaisesti asu vaikka sitä omaa asuntoa ei ole vielä löytynytkään. Eli oikeestaan asun nyt sitten elämäni ekaa kertaa oikeesti yksin (tai siis kaksin kissan kanssa). Taitaa olla jo aikakin tässä iässä.
Mutta kyllä se vaan silti oudolta tuntuu..Siis olenhan ollut yksin pitkiäkin aikoja, kuten melkein koko kesän. Jotenkin sen vaan aistii ilmapiirissä kun tämä nyt on sitten lopullista (kai…) Poikanen lentää pesästä..ja tarkalleen samanikäisenä kun äitinsä aikoinaan 🙂
Nyt sitten pitäisi ruveta pikku hiljaa pakkaileen täällä päässä tavaroita kun se asunto voi löytyä nopeestikin. Eli elän kohta pahvilaatikoiden keskellä..
