Blogi

Oikeastaan minulla on nyt hieman päättämisen vaikeuksia, mistä kirjoittaisin. Vaihtoehtoina olisi varsin mehevä paskalaaki ja sen yksityiskohdat, elämäntilanteen syväluotaaminen, yksi asia, joka risoo kovasti tai syventyminen koomisen naisen mahdolliseen seksikkyyteen, mutta taidankin vain kerrata, mitä kaikkea minulle tapahtui tällä viikolla.

-Tuskailin töitä. Tuskailin sitä töissä olevaa kusipääkantturaa.
-Söin sellaista kookosjätskiä. Oli hyvää.
-Sain mitä luultavimmin kookosjätskistä aika mehevän paskalaakin. Huh.
-Näin, kun jotkut ihmiset kaatuivat purjehdusjollalla. Päivittelemisen ja kauhistelun sijaan istuin aitiopaikalla nauramassa kölissä riippuville ihmispoloille ja vilkuilin rannalla maleksivia palomiehiä.
-Kävin ekaa kertaa Kaivarissa.
-Kirosin Helsingin kaupungin rahaliikennettä.
-Hämmennyin lomarahojeni viipymistä. Ihan tosi. Missä ne on? Koska ne tulee? Kai mie saan ne?
-Ajattelin luvattoman paljon kahta ihmistä, joista toinen on varattu ja toinen muuten vaan saavuttamattomissa.
-Hekumoin. Seksillä ja tulevaisuudella. Tulevaisuusseksillä. Uuh.
-Aloitin töissä opettamaan seuraajaani, KOSKA MINULLA ON ENÄÄ NELJÄ VITUN VIIKKOA TOSSA PASKALIITERISSÄ TÖITÄ!!! Juhuu.
-Sain videot armaalta Salluralta. Ja kasan vaatteita. Koin prinsessafiilareita, koska halusin kiskoa kaikki uudet vaatteeni samaan aikaan päälle ja mennä ulos keikistelemään.
-Söin viisi tai kuusi pullaa. Putkeen. Ne oli dallaspullia. Niistä kaksi oli raakoja. Olo oli aika...pullava.
-Menin ainakin kahtena iltana yhdeksältä nukkumaan.
-Mussutin heseruokaa. Siis ihan todella. Kuka enää ihmettelee, kun minun laihtuminen on ikäänku vähä pysähtyny?! Mistähän johtuu?!
-Sain lahjoja.
-Kävin miitissä. Siellä oli kuivaa. Minua ei oikein hotsittanu. Pyh. Olen selkeästi ilman viinaa tylsä ja haluton kanttura.

Tänään aion

-kytkeä videot ja saada ne oikeasti pelittämään.
-käydä pitkällä lenkillä ja uppoutua suihkuun sen jälkeen.
-tiskata.
-ehkä imuroida.
-haahuilla ja räpeltää kaikkea turhaa, kuten tavallista.
-käydä kaupassa.
-suunnitella. Yhtä sun toista. Kuten tavallista.
-mennä ehkä illalla synttäreille.
-toivoa, että jätän siellä synttäreillä ruokaa muillekin. Tätä luultavasti toivoo myös muutama muu.
-olla ehkä pienessä hiprakassa.
-ottaa huomioon myös synttäreiden ja pikkuhiprakan vaihtoehdon, joka on möllöttäminen ja lihominen. Toisaalta lihon kyllä siellä synttäreilläkin. Dämit. Umpikuja.

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin

-tykkään tehdä listoja.
-taidan olla pikkusen hullu.
-minulle ei oikeastaan ole tapahtunut tällä viikolla juuri mitään.

Hitto.

Voi paska tätä vitutuksen määrää.

Viikonloppu (=laiskottelu) on ohi. Olen puutteessa elävä seksihullu. Olen syönyt, kuin hullu koko viikonvaihteen. Maha on kipee. Väsyttää. Vituttaa. Panettaa. Koiran kynsien ytimet ovat päässeet virahtamaan juhannuksen hoitolareissun takia (ulkoili viikon pelkällä hiekalla) ja nyt olen niiden kanssa ihan liemessä ja leikkaamisen sijaan joudun vuolemaan niitä. Joudun menemään kohta töihin. Vihaan yhtä työkaveriani oikein olan takaa ja joudun pinnistelemään ja ponnistelemaan, jotta jaksan tehdä sen eukon kanssa töitä vielä pari viikkoa (olen vakuuttunut, että lopussa en voi enää hillitä itseäni, vaan näytän sille persettä ja keskisormea ja annan tulla kaikki, mitä ajattelen hänestä). Mullon hirvee juurikasvu. Mullon tylsää. Minua ei huvita. Mun pitäis etsiä uusi työ, mut minen jaksais. Mullon kauhee tiskivuori. Minoon ihan persaukinen. Kaupunki on mulle melkein kolmekymppiä velkaa; missä ne rahat kuppaa!?

Toisaalta. Koska olen syönyt kuin hullu, on paluu normaaliin jo ihan kivaa. Saan kohta sohvan (tai ainakin suht lähiaikoina). Minen oo kehenkään kuolettavan ihastunut tai rakastunut ja se on vaihteeksi varsin puhdistavaa. Minoon enemmän tasapainossa, kuin pitkään aikaan (joojoo, uskokaa nyt vaan). Minoon kiva ja ihana. Mullon kaikkea kivaa edessä, kuhan jaksan vielä vähän aikaa tehdä noita töitä. Mun kantapäät on pehmentyny merkittävästi. Mullon puhasta pyykkiä. Saan iiiiihan varmasti vielä joskus seksiä. Mmmm... Hyvää seksiä. Suuseksiä. Seksiä. Seksiä. Ssssseksiä.

Minen silti yhtään jaksais mennä tonne töihin. Plaah.

Mun kylpyhuoneen lattiakaivossa asuu se Ring-elokuvan kaivotyttö. Hyi hitto. Miten mulla voi enää olla tukkaa päässä, jos ne olivatkin minun omia hiuksia?! Siirsin joitakin tukkoja lattiakaivosta vessanpönttöön. Kestäisin vielä lyhyestä tukasta muodostuvat palloset, mutta metrikaupalla limaista hiusta... Yyh.

No joo. Siinä olikin kutakuinkin viimeisen vuorokauden tähtihetket. Sen lisäksi, että sain juuri sähköiskun telkkarista käteen, joka koski samaan aikaa tietokonetta. Eli sähkövirta kulki lävitseni. Tai jotain...

Mullon levoton olo. Tympii. Valitin jo aiemmin, että koko hiton kaupunki risoo tällä hetkellä. No, sama mielentila jatkuu. Ei huvita täällä nyt oikein mikään. Kotona on tylsää. Kaipaan jotain projektia, tekemistä käsilleni ja päälleni. Olen ajan kulukseni syönyt (aivan hillittömiä määriä), katsonut pari elokuvaa (aloitan kohta kolmatta) ja lukenut latinaa (näin ollen muistan taas, että ductus defereus on siemenjohdin, hymen immenkalvo ja epididymis lisäkives). Ennen seuraavaa elokuvaa teen ostoslistan, jossa mainittaviin tuotteisiin minulla ei nyt juuri ole varaa, mutta intohimoisena listantekijänä teen sen valmiiksi hamaa tulevaisuutta varten. Himoan päästä vaihtamaan viherkasveille multia, joten multaa on ainakin ostettava heti kukkaron taas pullistuessa.

Olen siis testaillut vatsani sietokykyä (huono), tuijottanut hömppää ja opiskellut. Lisäksi olen

*ajatellut seksiä
*ladannut skypen ja havainnut, ettei tässä romussa taida olla mikkiä (lisään sen ostoslistaan)
*polttanut vain yhden tupakan
*ajatellut seksiä kaikissa eri asennoissa
*tehnyt koiralle punkkitarkastuksen
*tuijotellut Ränttyä
*ajatellut myös suuseksiä
*visioinut
*harkinnut muun muassa parin taulun siirtämistä, rippiruusujen kuivuneiden terälehtien poisheittämistä, kivien keräämistä muutamaan eri tarkoitukseen, sängyn siirtämistä toisin päin, vessan järkkäilemistä, tiskaamista, ruuanlaittamista (vaihtoehtoina makaronia ja ketsuppia tai soppaa) ja lyhtypylvään nylkyttämistä.
*ajatellut seksiä. Suuseksiä. Seksiä. Alkukantaista voihketta ja tukasta repimistä. Hikeä ja eritteitä. Ihoa ja lihaa ja pientä kipua. Iiih...
*(sensuroitu)
*kuunnellut Amy Winehousea ennen, jälkeen ja samaan aikaan tämän kaiken edellä mainitun kanssa.

Minoon tosi lahjakas. Haahuilun maailmanmestari. Teen ehkä nyt sitä ruokaa (siis mitä ruokaa?!) ja katson ton elokuvan ja yritän sitten taas saada elämästäni otetta.

Ps. Glandula mammaria on maitorauhanen. En tiedä, mikä on sekopää, mutta ottanen selvää.

Voih. Unohdin kertoa orgastisesta piano-kokemuksestani, joka tapahtui viime viikonloppuna. Se oli upeaa ja olen tunteen vallassa vieläkin.

Olen siis soittanut pianoa aiemmin kymmenen vuoden ajan. Aloitin kuusivuotiaana ja lopetin myrskyisten teinivuosian lasehdittua 16-vuotiaana. Lapsena minulla oli ihana opettaja, joka antoi minun hieman säveltää. Soitin nimittäin korvakuulolta vuosia, kun en osannut nuotteja, vaikka olin musiikkiluokkalainen. Mutta koska soitin yksityisessä musiikkikoulussa, ei teoriatunnit olleet pakollisia. Taisin käydä joskus huvikseni yhdellä sellaisella tunnilla ja tsiisus, kun se oli tylsää. Kuitenkin korvakuulolta soittaessa sekaan eksyi aina sinne kuulumattomia säveliä, mutta koska ne istuivat minun korvaani, opettaja antoi minun rauhassa luoda.

Myöhemmin sain uuden opettajan. Kirsi oli ihan hyvä, mutta pirun tylsä opettaja. Ja ehkä se lopettamispäätöskin sitten varmistui, kun kaikki luovuus tuntui kuolevan koko hommasta. Kirsi kyttäsi kynsiä, sorminumeroita ja että kakkonen menee ykkösen yli tai ali tai jotain. Kaikkea sellaista paskaa, mihin en ollut aiemman opettajan kanssa tottunut. Lisäksi sain eteeni toinen toistaan tylsempiä sonaatteja ja rimputuksia, joiden melodiat eivät jää mieleen kuudennenkymmenennenseitsemännenkään soittokerran jälkeen. Innostus soittamiseen kuoli, kun tuntui, että joku muu hallitsi sitä liikaa.

Myöhemmin soittelin huvikseni ja muutettuani eksän kanssa yhteen, muutti meille myös lapsuudenkotini piano, jolla vanhempani eivät tehneet mitään. Sitten seurasi se tuhoisa ero, jonka yhteydessä möin aarteeni pois ja nyt kadun sitä niin paljon, että voisin leikellä käteni irti. Piru!

En ollut koskenut pianoon moneen vuoteen, kunnes viime viikonloppuna olin auttelemassa kummityttöni ristiäisissä. Menin etukäteen yksikseni seurakuntatalolle laittamaan paikkoja kuntoon ja päästämään vaksia velvollisuuksistaan. Huomasin seurakuntasalin nurkassa kyyhöttävän flyygelin. Himosin sitä silmät kiiluen ja siinä samassa, kun vaksin perässä kolahti ovi kiinni, syöksyin soittimen ääreen kärppänä. Istuin pianotuolilla sormi suussa ja hinkusin laskea käteni koskettimille, mutta tajusin, etten osaa soittaa mitään. Uskaltauduin silti paukuttamaan muutaman sointusarjan. Ja sitten. Kokeilin vanhaa bravuuriani.

Opettelin Myrskyluodon Maijan joskus reilu kymmenen vanhana. Paukutin sitä hullun lailla kotona ja koulussa vuosia, koska pidin siitä ihan hirveästi. Ja kuinka ollakaan, osasin sen edelleen. Muutama vasemman käden sointu jäi pimentoon, mutta muuten osasin sen kutakuinkin täydellisesti ja niinpä soitin sitten. Soitin sen läpi varmaan sata kertaa. Soitin niin kovaa ja niin hyvin, kuin vain kykenin. Flyygelin ääni kiiri tyhjässä, suuressa seurakuntasalissa ja minulla oli joka paikka kananlihalla ja miljoona litraa ja kiloa adrenaliinia vartalossani. Voi luoja kun se oli upeaa. Minun on pakko päästä taas soittamaan. Ihan pakko!

Niin että...kuka ostaa mulle pianon?!

No niin. Paluu arkeen on tapahtunut, vaikka mieli on vielä ihan lomalla. On se tuskaa, jumalauta. Ruikutin vielä ennen lomaa suunnitelmien puutetta sun muuta, mutta lopulta minulla oli kuitenkin kaikkien aikojen loma, johon mahtui ihania ja yllättäviä tapahtumia. Road trippiä, juhannuslempeä, muutamat varsin hyvät humalat, hysteriaa, maha kippurassa nauramista ja vauva-arkea. Ja nyt on sitte haikia mieli.

Minua puri lomalla reissupimpiäinen. Jotkut sanoo, että reissusta on lopulta ihan kiva tulla kotiin. Paskat, sanon minä. Eikä ole. Minua ainakin suomi joka kerta loman aikana palata kotiin. Ensin Kotkasta, sitten Varkaudesta ja sitten taas Kotkasta. Tekee kauheasti vaan mieli reissata ja olla jossain muualla, kuin kotona. Koko Helsinki nyt jotenkin vaan tympii. On vähän sellanen olo, että onhan tää jo nähty. Vuosi sitten mietin pää punasena, muutanko Helsinkiin vai Kuopioon. Vaaka kallistui sillä kertaa Helsingin puolelle, mutta kummasti se Kuopio vetää vieläkin. Noh...ehkä siihen on tällä hetkellä muitakin syitä, kuin Kuopion salaperäinen charmi. Eh.

Matkan päällä minua tuntuu purreen myös jonkinlainen seksipimpiäinen tai mikä lie. Ihan tosi. Tekee kamalan kovasti mieli seksiä. Minen nyt puhu mistään pienestä kuumotuksesta illan tullen, vaan kauheasta, tuskallisesta ja mitä omituisimpia ajatuksia päähäni syöttävästä himosta, joka saa lyhtypylvään, ovenkahvan, naapurin Eskon ja sauvasekoittimen näyttämään ihanalta adonisseksikonevälineeltä, jonka kimppuun mitä luultavimmin vielä hyökkään, mikäli tämä asiantila vielä jatkuu. Ja olettaisin, että jatkoa seuraa, koska minen oikein suosi lyhyitä seksisuhteita, koska minun pitää aina tuntea sellaista tietynlaista kemiaa sitä seksikumppania kohtaan, jotta se seksi olisi hyvää ja sellaisen kemian tunteminen ei minun kohdalla ole kovin helppoa. Baarista varmaan saisi helpostikin seksiä, mutta riski saada sänkyynsä pienimunainen visvakulli, jolle muun muassa käsitteet pimppa ja suihku ovat tuntemattomia, on liian suuri. Olenpa siis ilman. Dämit.

Niin että minä olen sitten se eukko, joka nylkyttää lyhtypylvästä mannerheimintiellä.