Huoh. Olen niin vittuuntunut, että alan vaipua vainoharhoihin ja hysteriaan. Miten ihmeessä oikein kikistelin työpäivän lävitse ihan hyväntuulisena? Nyt, kun olen taas kotona, kehittelen sadistisia ajatuksia päässäni ja olen niin raivoissani, että kinttuja vihmoo ja tätä menoa puren hampaani onnettomiksi nysiksi. Ehkä mun pitäis olla jossain lukkojen takana, etten rupea toteuttamaan itseäni… Turvallisesti pakkopaidassa, suukapulassa ja lepareissa. Puuuh.
Sitä riivatun lompakkoa ei ole missään. Soitin sinne ratikkamestaan. Siellä joku setä oli kuulemma vielä nuohonnut sen ratikan jotain ties mitä luukkuja myöten, muttei ollu löytäny mitään. Soitin poliisin löytötavaratoimistoon; nada. Matkakorttia ei oltu palautettu sinne, minne ne nyt yleensä palautetaan, jos joku sellaisen löytää. Kirjastokorttia ei oltu käytetty. Ei merkkiäkään koko vitun pussukasta. Toisin sanoen siis joku kusipää on pölliny sen mahd siellä ratikassa tai sitten olen tiputtanu sen siinä sadan metrin matkalla ratikasta Apollolle.
Löytötavaratoimistot kehottaa odottamaan muutaman päivän, jos se lompsa vaikka ilmaantuu jostain. Joudun siis matkustamaan pummilla, koska en edelleenkään omista rahaa ja matkakorttini on mitä luultavimmin sen lompakon kanssa siellä samoilla teillä tietämättömillä. Äsken olin jo aika täpärässä tilanteessa, kun ratikkaan loikkasi joku tarkastajan näköinen naikkonen. Tosin se saattoi olla myös lappuliisa, mutten todellakaan jääny ottamaan asiasta selvää. Osaan kuvitella, että jos oisin jääny pummilla matkustamisesta kiinni ja saanu 80€:n sakkolapun kouraan, olisin järjestänyt siinä ratikkapysäkillä ranteiden aukiviiltämisperformanssin. Sen verran on nyt mitta täynnä ja ilman sakkoakin on moinen performanssi aika likellä.
Vois olettaa, että jos se lompakko on tippunut johonkin/se on pöllitty, rahat viety ja loput viskattu johonkin, joku on löytänyt sen. Miksei se joku ole vienyt sitä poliisiasemalle tms paikkaan?! Olen kaavaillut päässäni toistaan kivuliaampia tapoja kouluttaa moista kusipäätä, joka heittää löytämänsä/pöllimänsä lompakon roskikseen, mistä sitä ei kyllä enää kukaan löydä ja se oli sitte sen lompakon menoa sisältöineen päivineen. En viitsi kirjoittaa niitä tapoja tähän, koska pitäisitte minua sen jälkeen entistä kieroutuneempana.
Kaivelin itseasiassa äsken täältä kämpästä paikkoja, joissa se lompakko voisi olla. Kun katsokaas se ratikkamestan setä tappoi minun toivon siitä, että se lompakko olisi turvallisesti löytyny sieltä, joten kehittelin päässäni uuden teorian; lompakko onkin alunperin unohtunut minulta kotiin! Niinpä pöllyttelin äsken vaatteitani ja tongin sohvaa sun muuta, mutta kylläkin turhaan. On vaan niin pirun riipivä ajatus, että se on kertakaikkisen kadonnut, poissa, takaisin saamattomissa. Paska!
Olen helvetin huono kestämään tälläsiä tilanteita. Nyt ei auta ees Dionin Celine.