Pimpelipom!

Huh. Nynne on ohi taas vuodeksi. Onneks myö lähetääm Salluran kanssa parin viikon päästä vähän taas reissuun rilluamaan, etten vallan juurru kotiin. Se ois kamalaa. Säästyis rahaa ja kaikkee... Yh.

Meripäivien virallinen saldo:

-neljä yötä kahdessa eri vuoteessa (huom! nukuin niissä YKSIN)
-kipeämmät niskat, kuin koskaan
-muutama Voltaren Emulgel-kylpy
-lukuisia särkylääkkeitä kärventämässä armoa huutavaa vatsakalvoani
-outoja verenpurkaumia etureisissä
-kahden euron kolikon kokoisia, kuppatippurijalkasilsavisvan näköisiä hyttysenpuremia jaloissa + järjen vievää kutinaa ja hampaat irvessä raapimista
-ristissä olevat silmät, jotka villiintyvät välillä imitoimaan hedelmäpeliä
-silmäpussit, jotka aiheuttavat kompastelemista
-turvotusta, turvotusta ja turvotusta
-krapula ja vapina
-ihan yhtä kova puute, kuin lähtiessäkin (siis minen ees jutellu kenenkään kivan kanssa. Lauantaina "kotiin" hortoillessani häilyin kahden vaiheilla, josko menisin bongaamaan jonkun helmen nakkikioskin jonosta. Jätin kuitenki bongaamatta ja menin nöyränä majapaikkaan syömään juustoleipiä ja huudattamaan musiikkia ja pyörimään päissäni ja yksinäisenä ja puutteessa. Hmph. Teen sitä samaa nyt, paitsi etten ole päissäni, enkä omista juustoleipiä. Dämit.)
-pari selkkausta kavereiden kanssa, joista nyt on paha mieli ja kyrsimys
-vitutus (unohdin pitsani Salluran paksiin. AUTON paksiin)
-kipeä pylly (ei, mitään ei ole mennyt sisään. Päinvastoin)
-armottomat mässyt.

Dämit. Lähden kauppaan. Kirjoitan tänne ensi kerran sillai, että mullon aivot päällä. Toivottavasti ne ei muuten jääny sinne Kotkaan...hitto.