Ruokasota

On tuo ruoka kumma juttu. Miksi se maistuu toisille niin liian hyvin ja toisille niin liian huonosti? Onko suurin osa jossain siinä keskellä? Jotkut ovat suolaisen ystäviä ja toiset makean ystäviä. Miksi jotkut ajattelevat ruokaa koko ajan, ja toisille se on vain välttämätön polttoaine? Millainen on terve suhtautuminen ruokaan?

Kuulun siihen ihmisryhmään, jolle ruoka maistuu turhan hyvin ja joka ajattelee ruokaa ja syömistä kaiken aikaa. Olen se, joka juhlissa maistaa ensin jokaikistä voileipäkakkua ja suolaista piirakkaa ja sen jälkeen iskee kiinni kermakakkuun ja häpeää silmät päästään syömäänsä määrää ja santsaamisiaan. Joku vielä ihmettelee, miksi olen tällänen pullukka...!?

Naureskeltiin eilen yhden ystävän kanssa, miten muutama vuosi sitten puhuttiin vaan seksistä. Nyt 95% jutuistamme sivuaa ruokaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Vanhenemisen merkkejä kenties?! Onko meidän elämä muuttunut niin tapahtumaköyhäksi, että ruoka on korvannut seksihurjastelun ja penisvertailut? Ei sentään vaihdella reseptejä (vielä).

Tänään ollaan illalla menossa tyttöjen kanssa syömään. Me väännetään joka kerta, kun ollaan menossa johonkin murkinoimaan. Aina kun joka ehdottaa jotain paikkaa, vähintään yhdellä tytöistä on siihen vastalauseensa sanottavana. Kerran istuttiin porukalla ahtautuneena paikallaan olevaan autoon ja väiteltiin, mihin mentäisi. Ja aina joku lähtee sitten "kompromissiravintolaan" naama nutturalla. Tällä kertaa tapeltiin tekstiviesteillä neljän muijan voimin. Joku sopu sentään syntyi. Fransmanni klo 19. Vaikka yksi tuleekin sinne taas naama nutturalla.