Sääli-vitutus

Mullon sellanen epämääränen tunne, että jos tämä vitutus ja ahistus ja raivostus ja säälistys tästä vielä paisuu, tulee julmetunmoinen räjähdys ja Maijalla napsahtaa. Tai jotain sinnepäin.

Mie olin eilen vielä päivällä ihan tyytyväinen. Poistetusta viisaudenhampaasta, jonka paranevaa kuoppaa veritulppineen varon hysteerisesti, huolimatta. Kroppaani vallitsevasta ylimääräisestä ihrakerroksesta huolimatta. Paskasta luonteesta ja ajoittain kalvavasta yksinäisyydestä huolimatta. Ihan tyytyväinen. Jopa onnellinenkin. Maanis-depressiivisyys-diagnoosia ei ole vielä tehty, mutta mielialojeni vuoristoratamaisesta sahaamisesta päätellen se tapahtuu hetkenä minä hyvänsä.

Illalla nääs mie olinki sitte aika maassa. Kävin parin kaverin kanssa leffassa katsomassa Rööperin (oli hurjan hyvä, vaikken oo koskaan nähny Peter Franzenia niin rumana) ja ne lähti eri kautta omille teilleen ja mie rimpuloin yksin ratikkaan. Sitte rupesin kovasti säälimään itteeni. Minun eteen istu yksi suomalainen muusikko, joka on kohtuullisen herkku. Sen naisseuralainen oli vähän vähemmän herkku. Sillä on hiivatin paksut silmälasit ja näppylöitä naamassa ja sen tukka oli vähän epämääräsen värinen ja sen näköinen, ettei se ollu ainakaan samana päivänä sitä pessyt. Mutta se oli laiha ja sillä oli nätit vaatteet. Joten Maija viisaana teki päätelmän, jotta jos miekin oisin laiha, saisin miekin jonkun ikioman herkun kampitettua itelleni, vaikka minun naama oiski ku kilpapyörän satula. Vaan ei. Ku minoon läski ja tyhmäki vielä. Voi hitto.

Kotikulmilla tajusin oman hölmöyteni. Olen ihan siedettävän näkönen ja tiedän kyllä, jotta voin laihduttaa, jotta olisin vielä siedettävämmän näkönen. Lisäksi en ole kovinkaan yksinäinen ja aina, kun onnistun saamaan itseni vähänkään suhdetta muistuttavaan tilaan, rupean tempomaan vastaan ja muistan, kuinka minun on hyvä olla yksin, kun kukaan ei tallo minua (paitsi minä itse, mutta saahan sitä nyt itteesä talloo, helvetti!).

Silti joku säälinsiemen jäi minuun kytemään ja siitä versoi ärsytyskynnyksen punaiselle nostava vitutus, joka kasvoi tänään kliimaksiinsa naapurin ämmän kiljuessa tuolla keuhkojaan pihalle. Siis ihan tosi, kaksi tuntia hemmetin hoilaamista, joka on samaa tasoa, kun ne Idolsiin pyrkivät hinkujat, joista näytetään niitä hassuja pätkiä, joissa tuomarit tuijottaa niitä suu auki ja pakenee sitten piiloon pöytänsä alle kuulosuojaimet päässä. Ihan järkyttävää. Onneksi joku muukin sai tarpeekseen ja rupesi jyristelemään jollain moottorisahalta kuullostavalla koneella.

Lisäksi minua risoo, että olen aivan armottoman köyhä ja joudun tänään(kin) istumaan kotona virttyneissä pitkissä kalsareissa ja tukka pystyssä, kun kaverit rilluaa ulkona kauniiksi laittautuneina. Mullon kyllä kymppi, jolla voisin mennä ostamaan halvimman mahdollisen vinkkupullon ja juoda sen sitten yksin täällä itseäni säälien, mutta sen verran minulla onneksi vielä tajunnassa tapahtuu, että sijoitan sen kympin ruokaan. Tosin jos sijottaisin sen johonkin muuhun, saattaisin jopa laihtua. Hmph. Voi paska.

No joo. Valtakunnassa kaikki hyvin. Maijaa vituttaa taas.