Sukkahousuheviä!

Vitutukseni on luojan kiitos kaliiperiä pienempää, kuin eilen. Tänään olen lähinnä ylidramaattisella ja surumielisellä tuulella. Yllättävää. Minä kun harvemmin olen muulla, kuin vittuuntuneella, ylidramaattisella tai surumielisellä tuulella tai sitten näiden erilaisten yhdistelmien aiheuttamalla, hysterian höystämällä tuulella. Normipäivä siis.

Tein oikein herkullisia lämpimiä leipiä. Laitan niiden ohjeen tähän, jos joku haluaa kokeilla niitä, ja etten itse unohda sitä. Tarvitset:

6 kpl paahtoleipää (itse käytin niitä isoja täysjyväpaahtoleipäviipaleita)
puolikas paprika
puolikas iso tai kokonainen pieni sipuli
valkosipulia
250 grammaa kanan fileesuikaleita
valkosipulituorejuustoa
mozzarellaraastetta
100 grammaa sinihomejuustoa
purkki pieniä ananaspaloja
mustapippuria
chili-mausteseosta

Paista kanasuikaleet. Sekoita joukkoon pilkottu sipuli ja paprika. Purista sekaan valkosipulia (itse laitoin kuutisen kynttä). Paistele hetki. Nosta pannu pois levyltä ja sekoita joukkoon ananakset ja sinihomejuusto muruina. Mausta mustapippurilla ja chili-mausteseoksella. Paahda leivät ensin ja voitele sitten valkosipulituorejuustolla. Nosta kullekin leivälle pieni kauhallinen kanaseosta. Ripsauta päälle vielä mozzarellaraastetta. Paista 200-asteisessa uunissa parisenkymmentä minuuttia.

Oli hyvää. Ja ihan käsittämättömän täyttävää. Halkean! Taas jälleen kerran. Samalla mietin kenelle syötän nuo neljä jäljellä olevaa leipää. Koirakin sai jo osansa. Hmph, yksin asumisen vitsauksia.

No mutta. Asiaa sukkahousuista. Olen viime aikoina käyttänyt kovasti sukkiksia, koska käytän aika paljon hametta. Niin tänäänkin. Ja sen johdosta rupesin miettimään, olenkohan jotenkin littanoitunut, vai mikä minua oikein vaivaa. Toisaalta voihan se olla niinkin, että olen paisunut ja näin ollen vyötärölläni ei pysy enää mikään. Muu, kuin läski. Ihanaa. Olen liukas läski. Mikäs sen mukavampaa.

Jotenkin huomasin jossain vaiheessa koululla, että hitto kun sukkahousut valuu. Se on ärsyttävän tuntuista. Jokainen, jolla on ikinä ollut mahamakkaraa, tietää, miltä tuntuvat ne huonosti istuvat pikkarit, jotka salakavalasti lumpsahtavat makkaran alle ja jäävät sinne vittumaisen tuntuiseksi kääryleeksi. No, jos siinä on sukkahousut mukana, tunne on vielä vittumaisempi. Sukkiksissa kun yleensä on aika napakka se vyötärönauha ja lisäksi sitä tuntee, miten se haarasysteemi roikkuu liian matalalla. Ja näinpä minä sitten tunnille lampsiessani huomasin, että sukkikset ovat ottaneet ne pikkarit mukaansa ja molemmat ovat valahtaneet lanteille. Koska en voinut ruveta niitä koko luokan nähden kiskomaan ylös, kärvistelin koko mikrobiologian tunnin ärsyttävän sukkahousu-tunteen kanssa.

Tunnin loputtua singahdin vessaan. Kiskoin sekä kalsarit että sukkikset niin ylös kuin mahdollista. Olen sitä mieltä, että niitä low waist-sukkiksia ei varmaan voi käyttää kukaan muu, kuin langanlaiha ihminen. Nehän ois jo valmiiksi muuten siellä makkaran alla! Niinpä suosin mallia, joka yltää mieluiten kainaloihin asti. Tosin nyt sekään ei auttanut. Jotenki salakavalasti olin tunnin aikana littanoitunut ja niinpä jo ennen Malmin ostoskeskusta sukkahousut roikkuivat taas puolitangossa. Yritin vaivihkaa kiskoa niitä ylemmäs, mutta sitä on pirun vaikea tehdä hienostuneesti. Ja koska olin puolihameessani, villakangastakissani ja matalissa saappaissani tietenkin äärimmäisen hienostunut, en kehdannu rieskoa vaatteitani paikoilleen, vaan yritin kestää.

Kävin Malmilla kaupassa. Suhailin siellä kaikessa rauhassa. Kassalla soin taas ajatukseni sukkahousuille. Nyt ne olivat jo tosi matalalla. Rupesin pelkäämään, että ne singahtavat kinttuihin kokonaan. Yritin joten kuten kekkaloida junalaiturille ja etsin samalla koloa, johon voisin livahtaa riipimään niitä tuomiopäivän sukkahousuja ylemmäs. Sopivaa koloa minulle ei kuitenkaan suotu ja niinpä könkkäsin laiturille. Ajattelin, että menen tarpeeksi pitkälle siellä ja virittelin karderoopiani jossain pylvään takana. Tämäkään mahdollisuus ei kuitenkaan tullut kyseeseen. Ollessani vielä laiturin portaissa juna pyyhälsi asemalle. Jouduin juoksemaan. Nyt pelkäsin oikein kamalasti. Tunsin haarakiilan roikkuvan aivan hälyttävän matalalla. Kiilasin perimmäiseen vaunuun, jossa luojan kiitos istui vain yksi ihminen ja sekin selin minuun. Hinasin sukkiksia ylemmäs niin paljon, kuin se vain takin läpi on mahdollista. Huh.

Kerrankin minulla kävi bussin kanssa säkä. Ei tarvinnut odottaa pysäkillä, kuin pari minuuttia. Koska olin jo kipittänyt laiturilta bussipysäkille, ne riivatun sukkahousut olivat taas valahtaneet huolestuttavan alas. Yritin taas vaivihkaa nostella niitä. Hyppäsin bussiin ja ajattelin että olisin joutunu kävelemään varmaan puolet matkasta pylly paljaana, jos oisin missannut linjurin. Sinänsä tämä on varmaan ihan tottakin, koska kun viimein pääsin omalta pysäkiltä kotiin, olivat sukkahousut valahtaneet niin alas, että tunsin, miten puolihameeni liukas vuori hyväili paljasta hanuriani. Sukkahousut olivat mukavasti asettuneet jättiläismutanttiomenaa muistuttavan puolipallopyllyni alle.

Huomenna pukeudun ihan varmasti farkkuihin.