”Moi! Mitä sulle kuuluu?”
Onko se niin helvetin vaikeaa? Joskus, edes joskus, ennen kuin kuuntelen tunnin pituisen luentonne seksielämänne tämänhetkisestä tilasta, söpöstä kundista/kimmasta duunipaikalla, uudesta valloituksestasi, aivan ihanasta uudesta laukustasi, viimeöisistä bileistä tai siitä kuinka kaikki vaan nyt on niin perseestä, kun et löytänytkään kaupasta valkopersetikan munia, olisin erittäin otettu, jos joskus edes jaksaisitte kysyä myöskin minulta kuulumisia. Useinkaan minulle ei kuulu mitään kovin erityistä, ja sananvaihto tulee mitä todennäköisemmin olemaan lyhyt, joten tämä ei veisi paljoakaan aikaa omilta tarinoiltanne, mutta olisi eleenä kerrankin ihan mukava. Mutta ei…Kun toinen osapuoli on aina se sujuva kuuntelija, niin paskaakos siltä kyselemään, ei sillä kuitenkaan mitään asiaa olisi. Ja jos olisikin, niin ei todellakaan mitään niin ihkun tärkeää, kuin teidän viimeisimmät seksiasentonne ja uudet ihanat hankintanne. Paljon mukavampaa kuulla niitä tarinoita omasta elämästä…
Ja v*ttu sitten vielä ihmettelette miksi musta ei vähään aikaan kuulu…
Kiitos L ja P, kun jaksoitte oikeasti kysyä, mitä kuuluu, ja vielä kuunnella vastauksen loppuun.