Olipa kyllä uskomattoman kaunis ukkonen tänään…Harvemminpa saa täällä Suomen maassa kokea tuon mittakaavan myrskyä. Taas sai huomata kuinka pieni on ihminen luonnon rinnalla, ja myös oli pelottava muistutus siitä, kuinka paljon on ihminen vieraantunut luonnosta. Huomasinpa senkin, että kissa huomasi myrskyn tulon huomattavasti aiemmin kuin emäntänsä. Ihmettelin kovasti että mites se otus nyt noin hassusti käyttäytyy, mutta myrskyynhän se tyttönen vaan valmistautui…
Ukkonen sitten tosiaan poikkaisi täältä kämpästä myös sähköt kolmeksi tunniksi. Oli kyllä sanoinkuvaamattoman orpo olo ilman sähköä. Pelottavan hyvin huomasi, miten avuton sitä on ilman sitä…Jälleen loistava osoitus siitä että luonto hallitsee ihmistä, eikä päinvastoin…Ja pelottava muistutus myös siitä, kuinka avuton sitä osaakaan olla kun osa näistä ihmiskunnan mukavuuksista viedään pois…Ihminen on oikeasti tehnyt itsestään näillä kaikilla mahtavilla ja elämäähelpottavilla keksinnöillään niin haavoittuvaisen, ettei sitä varmaan moni ymmärräkään…
Mutta niinhän se menee, että ukkonen myös puhdistaa…Ja senpä huomasin myös, sain taas tänään uutta energiaa alkaa selvittämään noita umpisolmussa olevia koulukuvioita…Ja sain kun sainkin niihin vähän selkeyttä, ja tuli taas vähän parempi mieli. 🙂
Otetaan siis sille (soijakaakaot)! 😀