My dear fucking day book…
Eilinen meni pieneen darraan ja moponhinkkaukseen, ei sikäli että siinä mitään väärää olisi, saa välistä mennäkin jos ei muuta tekemistä ole tyrkyllä. Mopoprojekti saavutti niin sanotusti pohjakohtansa kun tankki irroitettiin, tämän jälkeen enimmäkseen saa lisätä osia eikä vaan ottaa pois paikaltaan… Asiaa juhlistettiin kaverin kanssa herraskaisella pullonsuusta rannehuikalla rommia ja päälle kiroten: ”ei se lääke ikinä hyvää ole”. 🙂
Jynssimme tarrat veks katteista maalaria varten, paras tapa siihen on lämmittää ensin hiustenkuivaajalla tarraa noin 30sek, sen jälkeen puukolla reunasta pieni alku ja käsin nyhtää 45 asteen kulmassa tarra veks. Lady Lasol irroittaa ne liimajämät joita siihen pintaan jää kun jaksaa hinkata.
No kuinka ollakaan, eksyimme onnistuneen kustomointipäivän jälkeen baariin, tarkkaan ottaen kahteen. Tähän saattoi olla syynä rakentelun lomassa kylmälaukun tarjoamat oluet tai yleinen tylsyys ja tarve sosialisoida ihmisten kanssa. Veikkaan yleistä tylsyyttä, sillä oli kavereiden kanssa jotka saman katon alle eksyivät kapakassa siinä määrin juttua että ainakaan uusia sosiaalisia kontakteja ei haettu eikä niitä myös annettu syntyä.
Pyydettiin taksia ensin ”Bar Loose”:en meidät viemään… todettiin tiskille päästyämme että täällähän on tasan tikun levyisiä trendipelle hinttapuleja ja taikkarilaisen näköisiä pikkulikkoja… ei oikein meidän paikka. Jukeboxista olisi kyllä löytynyt Motörheadia joka antaa monet virheet paikalle anteeksi mutta päätimme kuitenkin hakeutua muihin maisemiin siitäkin huolimatta. Kapakan kuuluu olla rento ja siellä pitää saada olla rennosti nauttien viettämästään ajasta, eikä keskittyä näyttämään hyvältä sekä esittelemään vaatekaappinsa sisältöä. Ehkä Loose olisi ihan kiva jonain toisena iltana, mutta aika köyhä vaikutelma siitä jäi…
Oltiin tallaamassa vailla päämäärää kohti ydintä kun kuulimme Bakers Pub:sta heavymusiikin ilosointuja ja totesimme: ”tuolla ei olla käytykään ja ei se ihan huono voi olla jos siellä Disturbed soi”. Raskas soitanto Panteran ja muiden ikivihreiden iskelmäorkesterien johdattamana raikui koko illan, varsinkin kun tutuksi mieheksi osoittautuneelta baarimikko/dj:ltä sitä osasimme pyytää. Kaverin entinen daamikin koitti liimata viereeni vaikka oli kovasti uuden poikaystäväkandidaatin kanssa liikkeellä. Tästä häiriöstä huolimatta jatkoimme miehistä testosteronin sävyttämää kaljanjuontirituaaliamme jossa vilisi äijämäisiä sanontoja kuin kissoja Vilkkilässä.
Lopulta totesimme olevamme riittävän nauttineita ja etsimme taksit allemme. Sain kumijalan todella vikkelästi ja pääsin kotiin. Huolimatta kohtuullisen suuresta määrästä nautittua alkoholia eilen, en ole ihan raato. Kohta kohti keskustaa ja käymään kahvilla sekä leffassa. Sunnuntain tekemättömyys alkaa olemaan nujerrettu ja huomennahan oiskin… TAAS BILEET! Muussa tapauksessa voisi itseä vähän ihmetyttää tämän viikonlopun kova baareiluhimo mutta voi sikäli olla huolettomasti että 1-26.1 on tipaton tammikuu osaltani ja elimistöllä on hyvää aikaa puhdistaa itsestään rasitteet veks. Jos viimevuotinen toistuu, vedän tuossa tasan synttäribileet ja helmi/maaliskuukin menee venemessuja lukuunottamatta valkoisin nenin. Kyseisillä messuilla joutuu molempina lauantaina edustamaan ja sitä ei viitsi hoitaa itse vesiselvänä muiden tinatessa. Ai joo, oishan siinä mopomessutkin… siellä ei ole kyllä muuta nähtävää kuin rakennetut pyörät. Jostain kumman syystä en ole ajatellut ostavani ensi kesäksi uutta kun vanhaan käyttänyt vapaa-aikani viimeiset 3kk rakennellen… Noita sieluttomia vakiouutuuksia voi kytätä liikkeissä halutessaan ja en itse saa mitään suunnattomia kiksejä mallitypyistä jotka vääntävät persettään pyörien päällä. Ehkä niistä mallipimuista joku Einari Takahikiältä saa pontta potenssiinsa kun kurvailee Honda Goldwing-homosohvallaan pitkin peltoteitään… Mene ja tiedä, minusta moinen aika noloa touhua.