Onko sittenkään hyvä näin?

Mikä siinä on, että vaikka asiat on päällisin puolin hyvin ja hyvä fiilis noin niinkuin yleisellä tasolla muutenkin, niin sieltä jostain mielen pikku syövereistä täytyy aina kaivaa se yksi asia, mikä huolestuttaa tai mietityttää. Sitä pyörittää päässään ja kääntelee ja vääntelee kunnes ahdistaa ihan kunnolla. Siihen ei saa ehkä mistään vastausta mutta itsekseen siihen keksii erilaisia vaihtoehtoja, yleensä niitä kaikista pahimpia ja negatiivisimpia.
Asia voi olla hyvin pieni eikä sillä ole arkipäivässä mitään merkitystä mutta siitä saa omassa sairaassa mielessä kehitettyä valtavan mörkön joka ei anna rauhaa ja tulee henkisesti paha olo. Ja kun tää tunne tulee, se on aikaslailla kokonaisvaltainen eikä sitä sit pysty juuri keskittymään muuhun.
Koskaan ei ole hyvä, mikään ei riitä ja kaikki pitäis saada heti ja mielellään valmiina.
Onkohan olemassa mitään keinoa poistaa tällaista ikävää piirrettä itsessään..? Hoitoon tästä kai pitäs mennä. Tai harkita lobotomiaa.

Niin että hyvää keskiviikkoa vaan kaikille! 🙂