Mä kävin viimeises haastattelus aamulla ja oon ollu koko päivän ihan mietteissäni ja jännittynyt. Bussillakin ajelin aamulla pysäkin ohi. Kaks kertaa. Luulis et oman viiden vuoden aikana tutuksi tulleen työmatkan tuntis sen verran hyvin jo, et osaa jäädä oikealla pysäkillä pois. No, ilmeisesti ei..
Kaikki on nyt sit siltä osin selvää ja oon myös irtisanoutunut about tunti sitten. Se kyl jännitti aika paljon koska tästä mestasta on muodostunu vähän niinku toinen koti (jos työpaikasta voi näin sanoa). Vaikkakin niitä paskoja aikoja on ollut täs vuosien varrella paljon. Mut ihmiset ja kaikki on niin tuttuja.. Mut jotenki työkavereiden reaktioita jännitin, et onks ne oikeesti iloisia mun puolesta vai onko joku niin katkera, ettei kommentoi mitään tollasesta uutisesta. Ainahan niitäkin löytyy.
Nyt sit vaan kohti uusia haasteita. On aika uskomaton fiilis. Onneks on viikonloppu niin voin vähän nollata.