Elämä on niitä DNA:n puutarhatonttuja. Typeriä pieniä ryppyisiä miehiä jotka luulevat / uskovat / tietävät / tietävänsä kaiken.
Tänään tapasin yhden puutarhatontun Pori Jazzeilla. okei, ei siitä sen enempää ;p En viitsi pilata elämääni muistelemalla typerystä typerässä säässä.
Okei, keikka oli hyvä Paul Anka yllätti todella iloisesti. Herramnanjee! Se vaarihan osasi laulaa ja ottaa yleisönsä. (Itse olisin ottanut edessäni olevan tyttölapsen ;p)
Toisaalta, miksi minun kaltainen tossavainen olisi ottanut yhtään mitään (kysyy ja pyörittää silmiään)
Muuten, tää on mun elämäni eka blogi ja jos / kun luet tämän olet mukana poikuuteni menetyksessä *hirn*
Hyvää yötä Hanna ja lapset, isä menee nyt hirteen lepäämään.