Tiivis tähtipeitto ja narskuva pakkanen, mieli täynnä sekaisia ajatuksia..
Unensaanti on kortilla taas tänä yönä,ajatukset viistävät mieltä ja tekevät olosta levottoman…
Pitäisi saatella rauhallisin mielin itsensä Nukkumattia tapaamaan,kadehdituttaa nuo pienet unennäkijät jotka tuhisevat untuvatäkkiensä alla vailla huolta huomisesta.
Nukkuvia lapsia tuijottelin tunnin,mutristavat suut päästävät pihinää ja pienet masut keikkuvat ees taas hengityksen mukana. Niin pieni kohde, niin suuren suuri rakkaus äidin sydämessä.
Oppisivatko he elämään avoimin mukavin mielin aina vaan ja edelleen, opettamatta kaikkea kantapään kautta.
Jos pojasta polvi paranee, miksei ällistyttävän pienet ihmisalut äidistään.
Lepohetkiä, uniretkimatkoja kanssaihmisille…isoillekkin.