”Pään voi nollata, sydäntä ei”, näin olen joskus kuullut. Olen huomannut tämän pitävän paikkansa. Irti päästäminen vanhasta tutusta, rakkaasta on hyvinkin hankalaa, mikäli asiaa ei ole käsitellyt perusteellisesti. Vanhat muistot palaavat mieleen, tuoksut, kosketukset, tunteet…. Samalla kun haluaa itselleen vain parasta, sitä toivoo toki myös toiselle, mutta miten hankalaa se välillä onkaan. Sitä toivoo että toinenkin rypeisi samanlaisessa ikävän ja tuskan tunteessa jos asiaa ei ole käsitelty loppuun…perusteellisesti.
On aika jatkaa eteenpäin, on se aika ollut jo kauan sitten. Nyt on vain ryhdyttävä tuumasta toimeen. Tästä lähtien tunteillani ei leikitä, sanon ei ”joo joo-miehille”. Enää en odottele, en yritä lukea toisen ajatuksia – vaadin suoraa toimintaa, suoria puheita ja nopeita päätöksiä. Tästä lähtien sydämelläni on kypärä.