Tulee sattuneesta syystä usein katselluksi käveleviä ihmisiä. Ja sattuneesta syystä ihmiset usein myös huomaavat, että katselen heitä. Siinä näkee selkeesti, kuinka ihmiset ottavat eri roolin ja jopa kävelytyyli muuttuu. Kuka mistäkin syystä. Esimerkiksi pari kaljaa ottaneet ryhdistäytyvät ja etsivät katseelleen kiintopisteen jostain kaukaa takaani. Se on melkein kuin nuorallakävelyä. Ja sitten puolestaan moni nainen alkaa keinahdella merkittävästi enemmän kun ovat havainneet, että katsahdan ”juuri häneen”. Peräti inhimillistä, ja tavallaan myös imartelevaa. Mutta kaikista hauskimpia ovat pienet alle kouluikäiset lapsukaiset, joiden keho ja katse ikäänkuin irtautuvat toisistaan. Keho kulkee miltei normaalisti eteenpäin, mutta katse tuntuu nauliintuvan piiiiitkäksi toviksi ja miltei kuulee ääneen lausumattoman kysymyksen, onks toi setä todellinen.
