Kuvattomiin yhteydenottoihin ei vastata, joo joo. Mä niin ymmärrän, pinta on päällimmäinen asia. Mutta ihminen on paljon muutakin. Ei niin, että pintaani jotenkin häpeilisin, mutta en vaan niin jaksais alkaa siitä. Siis kaikillahan on sellainen, ulkonäkö. Ja mitä noita kuvia nyt katselee, kovin monet ei esittele itsestään huonoimpia puoliaan niissä, ja meikeillähän ehostuu. Mutta entäs sitten se siivouspäivä, vai vedetäänkö silloinkin tiaraa ja korkkareita ja pitsipaitaa ylle. Tuskin.
Mun töissä näkee ihmisiä menemässä ja tulemassa. Ne on aika eri näköisiä tullessa. Mennessä on meikit kohdillaan ja tanssijalka vipattaa, mutta tullessa. No, kyllähän silloinkin jotain vielä vipattaa.
Mä jotenkin tykkään erityisesti sellaisista ihmisistä, jotka on ihan vaan itsensä näköisiä siivotessaankin. Aika monet kuitenkin on jo suhteen tai pari kokeilleet, niin kuin itsekin olen, ja huomanneet, että tuleehan se arki sieltä sitten aikanaan. Hyvä yhteinen arki on niin paljon enemmän kuin joku ehdotettu kuva jossain valikossa. Arkena tuntuu hyvältä koskettaa hikisen kosteaa paidan selkämystä ja tuntea onnellisuutta siitä, että toi tekee nää jutut just mun kanssa, vaikka ei sen oikeesti tarttis. Mut kun se haluu, ja mäkin haluun.