On Valhallan rakkauden jumalattaren päivä taas. Ja sehän tietää sitä, että saa pariksi päiväksi laittaa unohtaa arkisen aherruksen ja keskittyä… keittiön remontointiin.
Keittiön remontoinnista puheen ollen… kai tämä muuten kiinnostaa kaikkia? Ei se mitään, kerron silti. Viime viikonloppuna sain siis tiskipöytää lukuunottamatta purettua vanhat kaapit pois. Suljin veden tulon hanaan ja irroitin tiskikoneen paikaltaan. Talonmies oli luvannut tulla jossain välissä ottamaan hanan irti.
Keskiviikkona (Odinin päivä!) sitten nuorempi tyttäreni soitti minulle töihin ja kertoi, että keittiössä tulvii. Ei muuta kuin pois töistä kesken kokouksen ja kotiin toteamaan tilanne. Kävi ilmi, että pääviemäri oli mennyt tukkoon ja ylempänä olevista asunnoista keittiöaltaisiin laskettava vesi tulvi tiskialtaan alta, tiskikoneen poistoletkun liitännästä (joka olisi tietysti kannattanut tulpata). Onneksi nokkela jälkikasvuni oli kotona ja laittoi pumpulia aukkoon, jolloin vesi alkoi kertyä lavuaareihin. Kotiin päästessäni lavuaarit alkoivat olla täynnä ja tuoksu oli melkoinen.
Katkaisin veden kaikista samassa nousussa olevista keittiöhanoista ja jäin odottelemaan, että talkkari pääsee paikalle (sattui olemaan noin sadan kilometrin päässä juuri silloin).
Viemärin tukkeutumisella ei – kuten aluksi olin pelännyt – ollutkaan mitään tekemistä remonttimme kanssa. Putkeen kertynyt rasva oli vain viimeinkin vetänyt sen täysin umpeen. Onneksi noheva yhdeksänvuotias oli kotona ja onneksi siihen aikaan päivästä juuri kukaan ei ollut keittiössään läträämässä. Vettä ei loppujen lopuksi päässyt kaappiin ja lattialle paljoakaan. Eikä sekään vähän haittaa mitään, koska niitä oltiin muutenkin purkamassa. Oikeastaan hyvä, että viemäri meni tukkoon nyt, eikä sitten kun uusi keittiö valmis…
Eilen (Thorin päivänä!) talonmies kävi sitten nappaamassa hanan pois ja tulppasi viemärin. Nyt pääsee taas heiluttamaan sorkkarautaa ja vasaraa.