Pakon edessä sitä tekee vaikka opinnäytetyötä valmiimmaksi. Puoli vuotta sitten viimeks avasin Wordin ja kirjoittelin jotain. Tänään ruoskin itsestäni wanhan opiskelijan esille ja jatkoin tuota ”ikuista matkaani” lähemmäksi tradenomin papereita. Yritä siinä sitten käydä töissä ja kirjoittaa jotain lopputyötä iltaisin, kun maailma ympärillä huutaa ikäväänsä ja minä hullu vielä vastaan noihin huutoihin….mutta minähän yritän, tästedes…
Tule syksy ja kaada puut myrskyn voimin, peitä tumma sade tämä valossa kyllästetty ihmislapsi ja jätä hänelle rauha keskittyä kirjoitustyöhönsä. Tabermannia mukaellen voisi todeta, että ei muuta ihmissuhdetta kuin näppiksen ja sormien välinen hutera liitto.