Perkele. Mun katu-uskottavuus laskee täysin minimiin. Kuinka helvetissä voi olla uskottava rokkijätkä jos on koko helvetin ajan nätti hymy naamalla ja silmät loistaa niikuin kirkas kossu auringossa? Häh?
Pelottaa toisaalta. Entäpä jos tästä ei nyt sitten synnykään ihanuutta ja auvoa? On vaan koko ajan sellanen fiilis että leijailen noin 63cm maanpinnan yläpuolella…
Ei tällästä fiilistä pysty saatana sanoiksi pukemaan. Olen yleisesti ottaen vähintäänkin kyyninen ihmissuhteiden, ihastumisten jne. asioiden suhteen, mutta nyt kyllä sielussa tärähti. Aivan todellakin tärähti. En uskonut aiemmin, että voisin enää koskaan nauttia toisen seurasta täysin estottomasti ja ilman defenssejä. Sulan. Ihana tunne…. En myöskään uskonut, että enää koskaan pystyisin tuntemaan jotain näin voimakasta… ainakaan positiivista….
Päivän kysymys: Onko itsestään liikoja kuvitteleva liehuletti ™ ihastunut?
Päivän biisi: Snakepit – Ain’t Life Grand
Päivän tunne: Hunjainen