Päiväkävelyllä veljenpoikien kanssa ehdin miettiä elämääni paljon. Muutama viikko, ja vuosi on kulunut siitä, kun muutin takaisin Suomeen. 11 kuukauta ja viisi päivää tuntuvat lähes täysin poistaneen jäljet 9 vuodesta, 7 kuukaudesta ja 13 päivästä (kyllä, noin tarkkaan olen asian laskenut…) jotka vietin ulkomailla. Aika on kulunut nopeasti, mutta kaikki tuntuu olevan kuten aina – luonnollista, oikeaa.
Kärsin syyllisyydentunteesta kun en kaipaa maahan, jonka olin valinnut kotimaakseni, johon aioin jäädä, jonka kansalaisuutta oli tarkoitus hakea. En edes kaipaa ystäviäni kuten kuvittelin… Yhteydenpito on kuitenkin niin helppoa, kiitos teknologian.
Seuraavien viikkojen merkkipäivät saavat toisistaan lisämerkitystä. Täytän 30 kymmenen päivää ennen muuttoni ensimmäistä vuosipäivää. Tuntuu surrealistiselta juhlia synttäreitä täällä, mutten haluaisi olla missään muualla.
Ympyrä on sulkeutunut. Harharetkeläinen on palannut kotiin.