Vietin eilen koko päivän läheisen ihmisen, jonka kanssa en ole ehtinyt kunnolla juttelemaan pitkään aikaan, kanssa. Kaikenlaista tuli päivän mittaan puhuttua, ja jossain vaiheessa sain sitten kuulla jonkun tasoista luonneanalyysia itsestäni. Hän kertoi, että ovat joskus pohtineet, onko mulla oikeasti kaikki hyvin, sillä olen aina hyväntuulinen ja hymyileväinen. Vakuutin että elämässäni on kaikki paremmin kuin koskaan, ja jäin itse pohdiskelemaan logiikkaa tuon kommentin takana.
Mä olen perusluonteeltani positiivinen ihminen, kyllä. Paskempanakin päivänä yritän keskittyä elämän pieniin iloihin sen itseäni vaivaavan asian sijasta. Taitaa olla myös lapsudenkodista periytynyt tapa olla näyttämättä negatiivisia fiiliksiä muille kuin aivan lähimmilleni. Mä en pidä sitä huonona asiana; tällä hetkellä mun ”ongelmat” on sen verran pieniä, ettei niillä kannata mun mielestä ketään muuta vaivata. Mulla on ihana mies ja muutamia läheisiä ystäviä, joille puran sydäntäni kun siihen on tarvetta.
Nyt paistaa aurinko upeasti. Keitän aamukahvia ja menen partsille nauttimaan. Onnellista viikonloppua kaikille ihanille!