Entisessä elämässä intialaistyyppisen päivällisen valmistamiseen tarvittiin broileria, valmiskastiketta ja paketillinen naan-leipää. Eilen juttelin työkaverin kanssa naan-leivän leipomisesta, ja tänä aamuna sattumalta törmäsin broileri-korman reseptiin. Kohtaloa?
Työpäivän päätteeksi käytiin murun kanssa ruokakaupassa. Kotiin tultuamme lähetin miehen sohvalle huilimaan ja valloitin keittiön. Leivoin leipää, raastoin tuoretta inkivääriä kastikkeeseen, keitin riisiä. Sitten syömään.
Minulla ei ole tapana kehua itseäni tai tekemisiäni, mutta se ruoka oli hyvää! Enkä koskaan ole nähnyt päivällisseuralaisella niin tyytyväistä hymyä naamalla kuin tänään! 🙂 Vähäsen vaivannäköä se vaati, mutta ei todellakaan ollut hankalaa. Ja mikä olisikaan sen mukavampaa kuin tuntea vaivannäkönsä arvostetuksi!
Mitä siis tänään opin? Sen, että pienellä vaivalla saa jotain niin paljon parempaa kuin pikaversio samasta aiheesta. Tai no, toki sen tiesin ennestään, mutta nyt se jotenkin konkretisoitui. Tähän keittiöön ei enää valmiskastikkeita tule!