Blogi

Näytetään kirjoitukset joulukuulta 2008.

vain aikako?  1

Majakan valo on visiin sitten sammumassa
huomasin sen ohi mennen.
tiesin että tämä päivä tulee joskus
tiesin että kaikkella on aika
onni on vain vieras joka käy
jotta voisi iskea minuun puukon
että tietäisin mitä vailla olen
suuriman osan elämästä.

Se on elämää.
minun elämää
joskus olisi hyvä saada
vaihtaa saapaita jonkun toisen kanssa
että tietäisin mikä on hiljaisuus
jotta tietäisin mikä on kun on arki.
minä en tiedä tiedän mikä on sota
tiedän mikä on kuin saa pelätä
tiedän mikä on kun on uupunut vastoinkäymisistä
tiedän mikä on elämä kun on jo uusi sota ennen
kuin olen ehtinyt toipua edelisestä.

tiedän mikä on alistamista
tiedän mikä on tuska
tiedän mikä on kuin tulee iso pettymys.

onni on vieras
onni on kaunis joka antaa luvan unelmoida
onni on hetken kylässä jotta näkisin mitä en saa.

suru on koti
kaipaus ystäväni.

kiintymys on ollut minulle vieras asia
kuten myös ystävyys jossa ei käytetä hyväksi.
sain kokea tuon kauneiman asian .

Sen mentäminen on pahaa sen
se on kuin on paha olla sattuu äärimäisen paljon.

En halua avioeroa tuolle ihmiselle
en halua omistaa tuota ihmistä.

ystävyys jota hän nyt vain voi tarjota
on kylmä ilman sanoja ilman tunnetta.
se kaikki on väärin
kumpa en olisi kokenut tuota.
kumpa en olis selvinyt 2006 koitelemuksesta.
välillä tulee tunne miksi en yritänyt paremin.
välillä tulee kaipuu sinne minne en pääsyt.

miksi hän vain näkee minun uupumisen ja rikkinäisyyden
miksi hän ei ehtinyt nähdä hymyäni ja iloani hänestä.
miksi emme pääseet tekee muistoja
miksi emme saaneet hyvästejä.

Se että ei hyvästejä
saa minut hyvin itkuiseksi pää on kipee
tunnen olevani voimaton .
tunnen olevani haluton .

tunnen pettyksi
tunnen arvotomaksi
tunnen että ei ole oikeutta .

voimani oli tuon ihmisen ystävälisyys
rakkaus oli kuin olisin mailman onnelisin ihminen
se antoi voimaa kun tiesin että olin toisen ajatuksissa.
se oli kaunista kun tiein että joku väliti minusta.
parasta oli että sai puhua kaikkesta ihan kaikkesta.

aika on viholisieni koska se ei tuo hyvää
aika on tuonut vain pahoja asioita
en minä löytänyt häntä hän löysi minut.
nyt en tiedä missä olen
en tiedä missä hän on.

tiedän että haluaisin puhua kolmanen osa puolen kanssa
tiedän että hän ei halua että puhun tuon kanssa.
koska saisin tietää mitä hän ei halua
väitää että syy on että haluaa suojella minua
mutta ei tajua että joskus suojelu on tuskan tekemistä
ei tajua että suojeleminen vain syventää haavoja.

koska lahti teki jo niin pahan jäljen
että en tiedä osaanko nousta ylös istumaan
en tiedä haluanko enään kokea samaa

onhan meillä yhteys ehkä
onhan meillä sinun soitot jos on enään.

mutta meillä ei ole sinun sanoja.
mutta meillä ei ole kuin tuska
en tiedä tunnetko viellä minun tuskani tahtomattasi
en tiedä näetkö sen mitä teit sieluuni. syvyyteen.
tuntuu kun olisit kylmä ja kova
tuntuu että sylisi on poissa.
ystävälisyys kadonut

näetkö kuinka eksynyt olen
sinun iskustasi
näetkö kuinka voisit autaa
jos vain haluaisit

niin halu sitä ei ole
on vain sinusta aika
mut onko minulla aikaa
odotaa?

sitä mietin kyyneleet
silmissäni
sitä mietin kun valvon yön
tunnen olevani vieras kuin
elmistöni karampaa kouristelee
kun reakoin tähän tuskaan
jota minulla just nyt on

ehkä pitäisi
sanoit että se ei sattuisi
pitäisikö luotaa sinuun ?

sinun kettusi itkevä sellainen.