Päivän sanomattajättämisiä, osa 2: Ihmiselle entisestä elämästäni, sille jota joskus nussin.
” Ei sitten saatana mene perille? En ole osa elämääsi.
Mulle ei tarvitse toivottaa ystävänpäiviä. Ei tarvitse toivottaa syntymäpäiviäkään. Ei tarvitse lähettää joululahjoja, postikortteja matkoilta, ei tarvitse vittu ajatella minua.
Mua ei saatana kiinnosta sun elämäsi tragediat tekstiviesteinä, mua ei kiinnosta kuulla kuinka kaipaat, ei sekään millainen huora olen ja kuinka monella tapaa aiot minut tappaa.
Jos en kolmeen vuoteen ole vastannut yhteenkään puheluusi/ viestiisi, eikö ala pikkuhiljaa tulla selväksi, että olet ilmaa, täysin yhdentekevä ja kuollut minulle. Tai olisit, jos saatana lakkaisit pitämästä yhteyttä. Sun viestisi ja lahjasi eivät herätä muita muistoja kuin häpeäntunteen siitä, että olen joskus ollut nuori ja todella erehtyväinen.
Jos oma-aloitteisesti sattuisin hetkeäkään ajattelemaan sinua, se ajatus koskisi vain sitä, miten lähettäisin sekä karhuryhmän että paikallisen nahkaliiviyhteisön ovesi taakse. Kumpaa mahtaisit pelätä enemmän?
Mutta rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Mua ei kiinnosta. Voitko lopettaa? ”