Se olisi sitten muutto edessä. Tie vie täysin vieraaseen kaupunkiin, pois täältä kaiken luksuksen keskeltä.
Odotettavissa on navakkaa vittuuntuneisuutta ja voimakasta nykytilan kultaraamitusta. Taakse jäävät työ, ystävät, itsenäisyys, edessä parisuhteen arki. Luvassa ystävyyden ikävöintiä pubiruusuja tulvillaan olevassa kaupungissa, töiden tuloksetonta hakua ja uudelleenkouluttautumista, ja varmasti parisuhteen rajojen etsintää.
En ole koskaan halunnut vaimoksi vaimon paikalle. Mieluummin olisin salarakas, paras ystävä ja se läheisin. En ole enkä tule kirkossa lupaamaan enkä pyytämään vastamäkeä. En aio ryhtyä arjen kodinkoneeksi enkä nyrkkeilysäkiksi. Mies, sitä varten sulla oli vaimo, olisit pitänyt siitä kiinni…
Miksi rakkaus pitää saada rengastetuksi, omistetuksi, saman katon alle kestämään kaiken? Sehän on varmin keino saada suhde kulutettua loppuun. Kuinka moni ystävyyssuhdekaan kestäisi jatkuvaa yhdessäoloa ja loputonta jakamista, kompromissientekoa? Kahdessa osoitteessa on vain enemmän tilaa hengittää.
Tai sitten olen vain niin helvetin itsekäs.