Joskus muutama vuosi sitten, kun olin todella rakastunut erääseen mieheen, tein itselleni tarot kortti luvun netissä. Kortissa näkyi mies ja nainen vastakkain ja kummankin kasvojen edessä oli toiset, hieman sumuisemmat, kasvot. Kortin nimi oli muistaakseni Projection. Se periaatteessa kertoi siitä, kuinka ihminen luulee näkevänsä toisessa kaikki ne ominaisuudet, joita on koko elämänsä ajan etsinyt, mutta ne ominaisuudet ovat vain heijastus omasta mielikuvituksesta. En käsittänyt kortin merkitystä, koska se ei istunut siihen kuvaan, joka minulla oli suhteestamme.
Suhteemme oli alusta asti hankala. Miehellä oli paljon tekemistä vapaa-ajallaan ja jäin usein kakkoseksi kaikessa, vaikka hän vannoikin minun olevan yksi hänen prioriteeteistään. Silloin kun olimme yhdessä, elämä oli ihanaa. Aikaisemmissa miessuhteissani olin ollut hyväksikäytetty, ja joka kerta kun jäin yksin nämä ajatukset tulvivat mieleeni myrkyttäen elämäni. Elimme on-off suhdetta muutaman vuoden ja lopulta hän lakkasi sanomasta, että rakastaa minua. Hän ei halunnut puhua asioista ja minun oli pakko puhua. Sanomattakin on selvää, että suhde ajautui umpikujaan. Minä lopetin suhteen. Hän ei tiennyt mitä itse halusi. Olemme siitä asti pysyneet ystävinä ja nähneet parisen kertaa vuodessa. Hän on välillä sivunnut varovasti suhteen aloittamisen mahdollisuutta, mutta minä tiedän, ettei siitä mitään tulisi.
Vasta viimeaikoina, noin kaksi ja puoli vuotta suhteemme loppumisen jälkeen tajusin asian laidan. Mikä oli epäonnistunut suhteessamme? Kummassa oli vika, kun asia ei toiminut? Vastaus oli lopulta hyvin yksinkertainen. Olimme kumpikin olleet vaikeassa elämäntilanteessa ja rakastuimme omaan mielikuvaamme toisesta. Minä näytin jännittävältä ja itsenäiseltä, mutta oikeasti olin tylsä ja yksinäinen. Minä näin hänessä miehen, joka haluaa sitoutua ja perustaa perheen kanssani, mutta hän ei halunnut sitoutua ja lapsia hänellä oli jo omasta takaa. Kaikesta rakkaudesta huolimatta, olimme tuntemattomia toisillemme.
Lukiessani netin keskustelupalstoja, minulle tulee aina mieleen nämä asiat. Ihmiset etsivät kumppania, joka täyttää heidän ihanteensa. Tässä juuri piilee ongelma. Etsinnän käydessä yhä epätoivoisemmaksi mielikuvituksemme tekee meille tepposet. Projisoimme toiseen ihmiseen omat toiveemme ja ihanteemme, tuntematta ihmistä. Jos toinen ei elä asettamiemme vaatimusten tavalla, niin reagoimme suuttuen, masentuen tai loukkaantuen.
Oikea suhde alkaa vasta sitten, kun olemme valmiit näkemään toisen sellaisena kuin hän on, ei siten, miten haluamme hänet nähdä. Mitään suhdetta ei voi olla, ellei kommunikointi pelaa. Jos ei jutella ja kuunnella, ei voi tuntea toista ihmistä. Ilman rehellisyyttä ei ole kommunikointia. Ilman kommunikointia ei voi ihastua/rakastua toiseen ihmiseen, koska silloin toinen on vain oman mielikuvituksen tuote.
