Hoksasin vasta tänään että naapuriin on kai muuttanut uusi asukki. Tajusin sen siitä, että mun vessassa ei enää haise rööki. Edellisellä asukkaalla oli taipumusta parvekepoltteluun, ja sen parveke nyt sattuu vaan sijaitsemaan mun kylppärin seinän vieressä.
Niin se ahistus johtuu nyt siitä, kun älysin senkin etten halua seukata. En halua seukata, EN HALUA SEUKATA! Sitten kun sitä vaan ajautuu tapailemaan jotakuta niin kohta on siinä pisteessä, että joutuu muuttamaan ajankäyttöään ja sitten ahistaa kun tuntuu ettei kerkiä mittään. Villi ja vapaa-olotila on just hyvä, saa mennä ja tulla niinku haluaa. Jotta nämä turhanpäiväiset tapailut loppuu nyt tähän; deittailu kuitenkin on kai pakollinen paha jos nyt joskus meinaa saadakin.
Mun lempparikengät hajosi, tympii. Tosin onpahan yksi syy lisää lähteä Tukholman kierrokselle ensi viikonloppuna. 🙂
Kävin kirjastossa lainaamassa ainakin 150 kirjaa ja yksi niistä oli ranskan preppauskurssi. Minen tiiä oikeestaan minkä takia mä siihen höyrähdin, mutta se vois liittyä siihen että ajattelin vielä jossain vaiheessa asua ulkomailla hetken aikaa. Siellä kirjastossa kielikurssihyllyllä oli semmonen naikkonen, jonka kans tuhahdeltiin hiukan niille iänikuisille C-kaseteille. Voisivat joskus ehkä ottaa projektiksi päivittää tarjontaansa poistamalla moiset muinaisjäänteet. Se on kirjasto, ei museo.