Mistäköhän sit nyt alottas. No vaikka siitä että netti on netti, ja oikea elämä sitten jotain muuta.
Mulla on ollu niin kummallinen viikko etten oikein tiedä että kuka tätä venettä ohjaa nykyään. Siihen on sisältynyt yhteenmuuttoharkinta, Tampereen kierros, vanhojen tuttujen ennalta-aavistamaton tapaaminen, vähän uudempien tuttujen kohtaaminen, epämääräinen mutta yllättävän vapauttava viikonloppuhäröily ja sitten siihen liittyen (tai sitä edeltänyt) isku vasten kasvoja.
Kun kaksi viikkoa jaksais niin sitten joulun aikaan meinaan tyhjätä päätä Tampereella niin että mietin asiat läpi kertaalleen. Sen jälkeen aloitan järjestelmällisen toipumisen kaikesta paskasta, jota on viime aikoina tullut käytyä läpi. Nyt on pää siinä kuosissa että on pakko tehdä interventio tähän omaan (tunne-)elämään, koska uhkaavia kyynistymisen ja katkeruuden merkkejä alkaa heilua ilmassa.
Edit. Mä oon tänään voinut todella pahoin; syy ei ole krapulassa enkä ole raskaanakaan. Se on vaan se ilkeä tunne kun maha meinaa kääntyä nurin kun tietää että moni juttu on viturallaan eikä niitä saa enää järjestymään niin kuin haluaisi.