Lähtöpainossa ollaan ja aikaa meni synnytyksestä vajaa neljä kuukautta. Kolmessakin kai olisi tähän päässyt, mutta ensin oli parin viikon treenitauko spinnipyörän mentyä rikki ja heti perään uusi spinnipyörä seisoi rojujen seassa kolme viikkoa kestäneen remontin aikana. Lihaskuntotreenissä kahvakuula on ollut ihan ykkönen. Vaunulenkkien määrä on vähentynyt ilmojen kostuessa mutta edelleen poika nukkuu vaunuissa pisimmät päiväunet, siis nykyään jopa 2 tuntia. Spinnaus onnistuu hyvin kun laittaa juniorin lattialle makoilemaan lelujen ja juutuupista pyörivän Teletappi-soittolistan kanssa.
Noiden taukoviikkojen aikana on varmaan kiittäminen frisbeegolfia, vaunulenkkejä ja imetystä siitä, että paino kuitenkin hiljaksiin tippui.Sen voin kyllä sanoa, että mun kohdalla imetys ei vienyt grammaakaan vaan sen hyöty tuntuu olevan juuri siinä, että kun äidin velvollisuuksien takia ei pääse treenaamaan niin usein ja niin kovaa kuin haluaisi (ja mihin kroppa on tottunut), imetys estää painoa nousemasta. On siinä sekin puoli, että ilmeisesti estrogeenin takia iho on tosi sileä ja kuulas eikä näppyjä ole juuri näkynyt, niin kuin ei koko raskausaikanakaan. Se odottavan äidin ”hehku” varmaan johtuu juuri tuosta ihon heleydestä, luulen ma.
Mut yllätys yllätys vaikka paino on lähtölukemissa, mä en silti mahdu mun vanhoihin farkkuihin. Tää sitten taas todistaa, että lihas on kauniimpaa, painaa enemmän ja mahtuu pienempään tilaan kuin läski. Lihasmassaa on siis menetetty varmaan ainakin kolmisen kiloa, mulla on meinaan edelleen keskivartalossa puhdasta rasvaa arviolta pari kiloa. Farkut mahtuu sitten kun ne lähtee, toivottavasti ennen joulua kuitenkin. Muutenki tavoite on nyt se, että jos jaksaa jouluun asti treenailla ja syödä kurinalaisesti niin jouluviikonlopun saa syödä mitä mieli tekee. 😀 Tammikuussa sitten palaillaan ruotuun monella tapaa.
Muuten elämä on sen verran hektistä ettei tule paljon blogattua. On sen verran paljon parempaa tekemistä.