Missä kaikki on? Ei yhtään kaveria paikalla? Mit vit? Aina tuolla listoilla joku epätoivoinen roikkuu, mut nyt ei ketään. Eiku gosh-darn it, sehän oonkin minä nyt, se epätoivoinen. Voe senkin son of a gundiddly-un….
Tai vois soittaa ihan oikeille kavereille. Niille, kenestä tietää enemmänkin kuin nimen, iän ja asuinpaikan. Siis niille, ketkä on itsestäkin kiinnostuneita tietämään enemmän kuin nimen, iän ja asuinpaikan. Niin kuin esmes toisen nimen tai että miten päivä meni. Paitsi että niitä on aika vähän nykyään, ne on kummasti hävinneet jonnekin. Perustaneet perheet ja kadonneet sinkun maailmankartalta. Oikeastaan se menee kyllä niinpäin että sinkku katoaa perheellisten maailmankartalta… Naamakirja se vasta inhottava onkin. Toisilla on miljoona kaveria ja toisilla nada. Tai ehkä yks, ja sekin vaan säälistä tai siks että sais omalle vampyyriarmeijalleen täytettä.
Se on muuten orastavassa parisuhteessakin suunnannäyttäjä. Se, miten paljon tiedät siitä toisesta. Minä tietää, minä kokenut sen, ettei kerrota mitään koska halutaan pitää ulkopuolella. Siitä tajuaa, että se orastava juttu ei lähde koskaan kasvamaan. Kaikki on niin salaista, niin perkeleen salaista että.
Juuh. Ehkä mä noudatan noiden kaverien esimerkkiä ja kirjaudun ulos.
”Catch you later, computator!”